Vieraita Espanjasta

Aiemmissa blogeissamme olemme kertoneet teille monipuolisesti Erasmus+-vaihdossa olleiden opettajiemme ja opintosihteerin kokemuksista eri puolilla Eurooppaa, niin kursseilla kuin job shadowingin merkeissä. Mutta mitä arvokasta me saimme kokea ja oppia Marialta, Emmalta ja Annelta? Entä millaisia ajatuksia ja ideoita he veivät meiltä mukanaan Espanjaan? 

Opiskelijat, joiden lähiopetus- sekä verkkokursseilla Maria, Anne ja Emma vierailivat, kokivat vierailun iloisena yllätyksenä ja kulttuurisuihkeena. Espanjalaiset vierailijamme osallistuivat  luokassa tehtyihin harjoituksiin, jotka muuttuivat heidän ansiostaan aidoiksi vuorovaikutustilanteiksi, kun opiskeltava kieli todella oli ainut yhteinen kieli ja sen avulla saatiin kuulla mm. miten ja miksi Espanjassa opiskellaan saksaa. Myös päivän harjoitusten  aiheena olleet aiheet, kuten naisen aseman muuttuminen vuosikymmenten saatossa tai YK:n onnellisuusraportti saivat ihan erilaista syvyyttä ja merkitystä, kun omien maiden historiaa ja  sijoittumista voitiin vertailla, perustella ja valaista puolin ja toisin.   

Englannin kurssilla taasen sattui hauskasti niin, että oppikirjassa osui kohdalle juuri sellainen kotitehtävä, jossa piti esitellä kurssikavereille jokin suomalainen turistikohde: aidon yleisön saaminen kohteiden esittelylle teki tehtävästä monin tavoin vieläkin antoisamman. Samoin espanjan tunnilla puheharjoituksen aiheena ollut arjesta keskusteleminen muuttui aidoksi  kulttuurivaihdoksi, kun parina olikin espanjalainen. 

Myös kulttuurieroja havaittiin: yksi niistä oli vierailijoiden ihastunut havainto siitä, miten vähän melusaastetta luokkahuoneissamme on. Muita vieraitamme viehättäneitä asioita olivat opettajien ja opiskelijoiden motivaatio ja innostus, kulttuurin ja kontekstin välittäminen se opettajien kielentuntemuksen korkea taso. Oppitunneille osallistuessa nousivat myös esille oppilaitoksiemme erot: Escola oficial  d’idiomes de Terrassa voi opiskella ainoastaan kieliä eikä se suomalaisten kansalaisopistojen tavoin saa valtion, kunnan tms. tukea, vaan toiminta rahoitetaan ainoastaan kurssimaksuilla, minkä vuoksi heidän kurssimaksunsa ovat huomattavasti korkeampia. Sen sijaan heillä opetus on intensiivisempää ts., opetusta on useamman kerran viikossa, ja näin myös kurssien tuntimäärä on suurempi. Lisäksi viralliseen opetussuunnitelmaan perustuvista kursseista  annetaan arvosana. Tämä heidän itsensäkin mielestä loistava konsepti herätti positiivista  huomiota myös meidän oppilaissamme. Espanjalaiset vieraat kuitenkin nostivat esille sen,  että suomalaisissa kansalaisopistoissa opintosuunnitelmat ja opettajien rekrytointi ovat  joustavampia ja mahdollistavat laajemman ja vaihtelevamman kurssitarjonnan.  

Se, että heidän koulussaan opetus on suorituskeskeisempää, ehkä osaltaan vaikuttaa siihen, että heidän koulussaan opiskelijat ovat pääosin työikäisiä, keskimäärin 30-50 vuotiaita, ja he  kokivat meidän kurssiemme huomattavasti suuremman ikäjakauman suurena rikkautena.  

Elinikäisen oppimisen periaatteen välittymisen lisäksi he kokivat, että meidän opistomme  toimii myös kohtaamispaikkana ja tukena kansalaisille. Ihastusta heissä herätti niin  kurssitarjonnan, opetusaikojen ja opetusmuotojen monipuolisuus, hyvin varustellut opetustilat sekä saamamme rahoitus, jonka avulla kurssimaksut voidaan pitää alhaisempina  ja opetukseen osallistuminen saavutettavampana.  

Ylipäätään se, miten yhteiskunnan tuella pyritään mahdollistamaan asioita ja tukemaan  kansalaisia olivat asioita, joihin he vierailunsa aikana olivat kiinnittäneet huomiota. Tämä oli  myös asia, joka heidän Oodissa käynnissään oli heitä eniten säväyttänyt: kaikki ne moninaiset toiminnot, mitä kirjaston palvelut kirjanlainauksen ohessa pitävät sisällään työkalujen ja liikuntavälineiden lainausmahdollisuudesta lähtien koetiin aitona pyrkimyksenä kaikkien kansalaisten tasapuolisempien mahdollisuuksien turvaamiseksi. 

Entä mitä ideoita he aikoivat tuliaisina viedä mukanaan Espanjaan? Aiemmin esille tulleiden  asioiden lisäksi myös opiston ympäristöystävällisemmät toimintatavat ja niiden pohjalta  myönnetty Ekokompassi-ympäristösertifikaatti, sekä arvokkaana apunamme toimivat vapaaehtoistyöntekijät olivat asioita, joita he arvostivat toiminnassamme. Samoin niitä 
pieniä, yksinkertaisia yksityiskohtia, kuten viherkasvit aula- ja luokkatiloissa, sohvat ja pöydät käytävillä, vaatteiden kierrätyspiste tai keittiö opettajanhuoneessa – asioita, joita emme ehkä itse enää aina huomaa.   

Vierailu sai meidät näkemään oman opistomme toisten silmin: mitkä kaikki asiat meillä oikeastaan on jo aika hyvin, sekä sen, että aina voi oppia uutta ja pyrkiä kehittymään – kun on utelias ja avoin mieli sekä halua oppia uutta. Ja että yhdessä muiden kanssa oppiminen on aina vieläkin antoisampaa sekä monin verroin hauskempaa!  

 

 

Teksti ja kuvat: Kira Sidorov