Tiivistä tahtia Dublinissa

Blogi Opistopistoja

Asiasanat

Asukkaat

Käsityönopettajamme Ulla matkasi juuri ennen joulua hakemaan vielä viimeiset Erasmus-hankkeen opit Dublinista Irlannista.

Trinity College

Sisältö

Vielä nykyisen Erasmus-hankkeemme viime hetkillä spurttasin Dubliniin, Sumujen Saarelle, viikon  mittaiselle kurssille. Kurssipaikka oli katolisen St.Mary’s Church:n sisäpihalla olevan entisen poikakoulun tiloissa. Oikeasti siis kuljin tuosta portista jokaisena kouluaamuna! Ihan kuin jossain tv- sarjassa, vai mitä

""

Tänä päivänä samassa rakennuksessa on Europass-opettajankoulutuksen lisäksi peruskouluopetusta, vaikkakin hieman erityistä sellaista. Koulun pihalla leikkivät nimittäin täysin iirinkielisessä opetuksessa olevat koululaiset. Tuollaisia luokkia ei ole vielä ollut montaa vuotta, mutta niiden suosio on jatkuvassa kasvussa. Irlannissa vain 17 % kansasta puhuu sujuvasti iiriä, joten on onni, että nyt sille on annettu paremmat mahdollisuudet säilyä elävänä, puhuttuna kielenä. Kaikissa tienviitoissa ja virallisissa opasteissa sekä monissa kaduilla näkyvissä mainoksissa iiri näkyy kyllä. Ja on tv:ssä pelkästään iirinkielinen tv-kanavakin, jonka ohjelmat on tekstitetty englanniksi. 

 

Kurssin antia ja hommien paiskimista 

Kurssin aiheena oli Flipped Classroom eli kevyesti suomennettuna Keikautettu luokkahuone. 
Menetelmän pohjimmaisena ideana on muovata perinteistä mallia, jossa opettaja opettaa teoriaa  luokassa ja sen jälkeen opiskelijat yksin kotona tekevät harjoituksia. Usein saattaisi olla toimivampaa, tehokkaampaa ja opiskelijalle mielekkäämpää opiskella teoriaa jo ennen tunnille menoa opettajan tuottaman materiaalin avulla ja sitten luokassa harjoitella asiaa käytännössä, yhdessä opettajan ja toisten opiskelijoiden kanssa. Tästä jälkimmäisestä ajatuksesta Flipped Classroom:ssa on kyse.  

Meillä aikuisopistolla esimerkiksi joillakin käsitn kursseilla lähetetään ennen kurssin alkua ns.  kurssikirjeitä, joissa kerrotaan kurssin aikatauluista, millaisia asioita kurssilla tehdään ja mitä sinne  pitää ottaa mukaan. Sitä lukiessa opiskelijalla alkaa jo heräillä ajatuksia ja suunnitelmia oman työn suhteen. Kun kurssi sitten kokoontuu, siellä aletaan toteuttaa näitä ajatuksia, saadaan apua  opettajalta ja opitaan niin omasta kuin muiden kurssilaisten töistä. Tuo sähköpostiin tuleva kurssikirje on yksi väline, jota Flipped Classroom-menetelmässä voidaan käyttää. Viikon aikana harjoittelimme erilaisia videota, kysymyksiä ja ennakkotehtäviä yhdisteleviä applikaatioita, joita myös voisi hyvin hyödyntää ennakkoon opiskeltavassa teoriaosuudessa.  

""

Mukana oli tietysti myös maskottimme Vanda. 

 

Kurssillemme oli tullut lukuisia peruutuksia, joten meitä oli vain kaksi opiskelijaa: puolalainen  englannin opettaja Katarzyna ja minä. Sehän tarkoitti sitä, että irlantilainen opettajamme Michael kysyi joka toisella kerralla Katelta ja joka toisella minulta! Kurssi oli siis todella intensiivinen, oikeastaan kuin yksilöopetusta, ja päivän jälkeen tunsi käyttäneensä aivojensa viimeisetkin mehutMutta se oli myös mahtavaa, sillä opettajamme muovasi koko viikon ajan opetustaan juuri meidän kahden opiskelijan tarpeisiin sopivaksi ja pystyimme koko ajan käymään asioita läpi yhdessä keskustellen. Välillä teimme hetken töitä kahden muun ryhmän kanssa, joilla kummallakin oli meneillään eri tasoiset englannin kurssit.  

Pääsin viimeisenä kurssipäivänä opettamaan käsitöitä toiselle noista ryhmistä hyödyntäen tunnin  suunnittelussa ja toteutuksessa viikon aikana oppimiamme asioita. Koko opetussessiolle oli aikaa  vain 30 min ja kurssipaikalla käytettävissä vain paperia ja saksia, joten mitään perinteistä suomalaista erityistekniikkaa ei ollut mahdollista alkaa opettaa. Mutta tuon ryhmän espanjalaiset, italialaiset ja puolalaiset olivat ihan innoissaan myös paperilumihiutaleiden leikkaamisesta. Oikeastaan, kukapa ei olisi? Lopuksi kiinnitimme ne yhdessä luokan ikkunoihin, josta myös välitunneilla olevat lapset voivat niitä ihmetellä. 

""

Tarinankertojien matkassa 

""

Oscar Wilde 

Itse kurssin anti oli runsas, mutta kyllähän reissussa aina tarttuu ainakin yhtä paljon kokemuksia ja elämyksiä myös kaikesta muusta. Irlantilaiset ovat hyviä tarinankertojia, ja yhtenä iltapäivänä  koulutuntien jälkeen yksi heistä armoitetuista, Europass:n toimistossa töissä ollut Linda, vei meidät  tutustumaan Dublinin kortteleihin ja legendoihin. Linda on aiemmin ollut muutaman vuoden 
katusoittajana Grafton Street:lla, joka on soittajien suosima keskustan kävelykatu. Hän tunsi  kaupungin kulmien lisäksi sen historian sekä legendat ihmisistä ja eläimistä, kuten tositarinan the  Holy Cross-kirkon urkupilleistä löytyneistä muumioituneesta kissasta ja rotasta.  

Koska ryhmämme oli… no, kaksi opiskelijaa, oli meillä varsin eloisia keskusteluja myös opettajamme Michaelin kanssa, joka on englanninkielisen kirjallisuuden opettaja ja tarinankertoja hänkin. Puhuimme niin talojen lämmityksen eroista eri maissa, Dublinin kaduilla näkyvästä  asunnottomuudesta, lapsuuden kokemuksistamme, reissaamisesta ja monesta muusta. Veipä hän  meidät jopa tuntien jälkeen erityiskierrokselle etsimään kädentaitajien myymälöitä. Se ei tainnut olla kyllä hänen vahvuutensa, sillä löysin niitä itsekseni liikkuessani enemmän, mutta monta hyvää juttua kuulimme häneltä kävellessämme.  

""

Aran-neuleet lienevät niitä tunnetuimpia irlantilaisia käsitöitä, mutta on siellä paljon muutakin. 

Dublin can be heaven, with coffee at eleven and a stroll through Stephen’s Green

Leo Maguire, irlantilainen lauluntekijä

Vaikka yhdeltätoista olin aina jo täydessä työntouhussa kurssilla, enkä suinkaan aamukahvia latkimassa, enkä Stephen’s Greenin puistoonkaan ehtinyt kaupungin puistojen sulkiessa porttinsa ennen hämärän laskeutumista, näyttäytyi Dublin minulle tavallisen työläisen taivaana. Joulu rymisteli jo vauhdilla keskustan kaduilla värivaloineen, pubien ulkopuolella paljettiminihameissa keikkuvine pikkujoulujuhlijoineen ja perinteisten hevosvaljakoiden kuskinpukilla istuvine joulupukkeineen. 

Dublin ei ole jäykkä, arkkitehtonisten monumenttien arvostuksen voimalla itsän maailman keskipisteenä pitävä, vaan eloisa, katusoittajia pullisteleva, talven harmaudessaankin värikäs kaupunki. Kuten kuvasta näkyy… 

""

 

Teksti ja kuvat: Ulla Särkinen, käsityön suunnittelijaopettaja 

 

Liittyvät sisällöt

Kaikki kategoriassa Opistopistoja