Tervetuloa taloon Kira!

Kira aloitti tammikuussa kielten suunnittelijaopettajana. Hän vastaa mm. venäjän ja saksan kielen kurssien tarjonnasta ja opettaa myös itse venäjää.

Tammikuun alussa saimme taloon uuden suunnittelijaopettajan Kira Sidorovin. Hän tuli taloon suunnittelemaan venäjää, saksaa, arabiaa, kreikkaa, turkkia, ruotsia, norjaa ja viittomakieltä. Pyysin Kiraa vastaamaan muutamiin kysymyksiin, jotta voisimme kertoa hänestä hänen omilla sanoillaan. Kiralla on takanaan pitkäaikainen suhde opistoon, joten hänen kertomaansa on mielenkiintoista lukea. Mutta nyt annetaan Kiran kertoa:

Miksi hait opistolle töihin?

Opettajaurani ensimmäiset kaksi vuotta olin opettajana AMK:ssa ja viimeiset 15 vuotta olen ollut tuntiopettajana kansalaisopistoissa. Kansalaisopistossa työskentely tuntuu niin omalta jutulta: en osaa kuvitella sen mieluisampaa, innostavampaa ja palkitsevampaa työpaikkaa itselleni!

Vapaa sivistystyö on ollut lähellä sydäntäni siitä lähtien kun 16-vuotiaana aloitin venäjän opinnot silloisessa Vantaan työväenopistossa, ja tämä tunne on vain vahvistunut, kun olen saanut opettaa kansalaisopistojen kursseilla. Työn arvomaailma vastaa omaani ja tämä työ innostaa minua jatkuvasti: meillä on todella motivoituneita opiskelijoita ja oppimisen ilon lisäksi kursseilla on vahvasti läsnä myös yhteisöllisyys ja ryhmäläisillä on erilaisista taustoistaan ja elämänkokemuksesta johtuen niin valtavan paljon annettavaa koko ryhmälle.

Uskon myös vahvasti, että kurssien rento ilmapiiri, huumori ja yhdessä tekeminen edistävät oppimista. Kuinka monessa oppilaitoksessa opettaja saa usein kuulla, että oppitunti on viikon kohokohta tai kurssilla mukana oleminen on kantanut elämässä vaikeiden aikojen ja vastoinkäymisten yli? Tässä työssä on myös kyse niin paljon muusta, kuin vain tietyn aineen tai asian oppimisesta ja se tekee tästä työstä minulle vieläkin merkityksellisemmän. Tämä on sekä yhteiskunnallisesti että hyvinvoinnin edistäjänä tärkeää. Joskus myös kielten opettajana olen ilahtunut, kun olen saanut opiskelijoilta kuulla, että kielikurssit ovat ”todellista rauhan työtä” – aina voi oppia uutta ja näkemään asioita uudelta näkökannalta.

Pitkään tuntiopettajana toimineena on mielenkiintoista saada nyt nähdä opiston työtä myös laajemmasta näkökulmasta suurempana kokonaisuutena ja saada olla mukana kehittämässä kansalaisopistojen arvokasta työtä. Toivon, että kansalaisopistojen tekemä työ saisi nauttia sille kuuluvaa arvostusta ja että yhä useampi ihminen löytäisi paikkansa täältä ja voisimme tarjota heille mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, uuden oppimiseen, mielekkään tekemisen ja uusien tuttavuuksien parissa ajan viettämiseen, uusien näkökulmien avaamiseen, yhteisön tärkeänä osana olemiseen jne.

Miltä nyt parin kuukauden jälkeen tuntuu?

Tunnen olevani tosi onnekas ja kiitollinen saadessani tehdä työtä, joka vastaa arvomaailmaani. Yhteishenki ja ihmiset täällä ovat mahtavia ja tänne on ollut helppo kotiutua. Vaikka on paljon uutta opeteltavaa, tunnen olevani oikeassa paikassa. Kiva saada oppia taas uusia asioita.

Oletko jo keksinyt, miten haluaisit kehittää omaa ainealuettasi?

Tuntuu, että on todella monta rautaa tulessa tämän suhteen ja vielä takoo vähän sieltä, vähän täältä…

Joidenkin kielien kohdalla on jo syntynyt selkeämpi kuva, mitä on tehty ja miten haluaisin meidän kehittävän niiden opetusta edelleen, mutta osan kohdalla tämä vaatii vielä huomattavasti enemmän perehtymistä. Olenkin nyt pyrkinyt tutustumaan tuntiopettajiimme ja pyytänyt heitä kertomaan itsestään ja ideoistaan joko tulemalla tapaamaan minua, tai jos se ei ole mahdollista, edes sähköpostitse. Tuntiopettajat ovat työmme perusta ja heillä on niin paljon osaamista, hyviä ideoita, opiskelijoiden tarpeiden tuntemusta, mikä on ensiarvoisen tärkeää. Heidän kanssaan keskustellessani on herännyt paljon ajatuksia ja ideoita.

Toivon löytäväni opettajiemme erikoisosaamisen, jotta voimme toteuttaa erilaisia erikois- ja lyhytkursseja. Sellaiset voivat palvella myös niitä, jotka eivät voi esimerkiksi työnsä vuoksi osallistua pitkille kursseille, tai jotka kaipaavat normaalin opiskeluun oheen jotain uutta ja innostavaa tuomaan lisämotivaatiota tai -arvoa opiskelulle – mahdollisimman laajan skaalan, jotta jokaiselle voisi aina löytyä jotain uuttakin. Rakkaus kieliin, kun usein jatkuu läpi elämän, kuten myös tarve ylläpitää saavutettua kielitaitoa.

Lisäksi haluan tehdä parhaani, että tuntiopettajat kokisivat olonsa kotoisaksi täällä ja voisivat tutustua myös muihin tuntiopettajiin ja jakaa ideoita, kokemuksia ym. muiden kanssa ja voisivat tuntea itsensä osaksi opistoamme. Se tuntuu minusta tosi tärkeältä kaikkien kannalta ja tukisi heitä työssään.

Lisäksi olen käynyt muutamilla kursseilla seuraamassa opetusta en ainoastaan opettajiin ja heidän opettamiin aineisiinsa tutustuakseni, vaan tutustuakseni myös opiskelijoihimme – sekä osatakseni paremmin kertoa heille meidän kursseistamme. Tämä on ollut todella antoisaa ja hauskaa – kiitos suurenmoisten, avoimien opiskelijoittemme!

Joko omat kurssit ovat kehittymässä?

Kyllä. Olen päättänyt aloittaa uudet kurssini uusilla oppimateriaaleilla, joita ei nyt meillä ole ollut käytössä. Esimerkiksi valitsemani uusi alkeisoppimateriaali perustuu tuoreeseen tutkimustietoon kielenoppimisesta ja on aiempaa toiminnallisempi. En ole vielä itsekään käyttänyt ko. materiaalia aiemmin opetuksessa, joten se on minullekin uutta, jännittävää ja innostavaa!

Mitä haluaisit opettaa?

Kielen ohella myös kulttuuria ja saada ihmiset katsomaan maailmaa uusilta näkökannoilta.

Haluisin opettaa ihmisiä rohkeasti kokeilemaan uusia asioita ja rikkomaan ehkä muiden heille esimerkiksi koulussa asettamia rajoja, ja kokeilemaan rohkeasti niitäkin asioita, missä joku on joskus sanonut heidän muka olevan huonoja. Ihmisen kyky oppia uutta jatkuu koko elämän ja itsensä voi aina yllättää, mihin kaikkeen sitä voikin pystyä, kun vaan uskaltaa kokeilla uusia asioita. Haluan kannustaa ihmisen löytämään koko potentiaalinsa, ja tähän minua innostaa se, kun olen nähnyt lukuisien ihmisten todella puhkeavan kukkaan kurssien edetessä. Kaikessa ei tarvitse edes olla hyvä, mutta kaikki oppi rikastuttaa elämää. Itse osallistuin viime viikolla ihan vaan uteliaisuuttani tukiviittomien kurssille ja se avasi minulle aivan uuden maailman! En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten laajasti käytettyjä ne ovat ja aihe alkoi todella kiinnostamaan minua.

Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi?

Edelliseen liittyen voisin kertoa, että vaikka isovanhempani olivat Pietarin emigrantteja ja elin lapsuuteni ja nuoruuteni venäläisen emigranttiyhteisön ja -kulttuurin ympäröimänä, kieltäydyin lapsena puhumasta venäjää. 16 vuotiaana minussa kuitenkin heräsi kiinnostus juuriini ja rakkaus venäjän kieleen ja aloitin venäjän opiskelun ihan alkeista silloisessa Vantaan työväenopistossa.

Opiskeltuani täällä viisi vuotta ikimuistoisen ihanassa ryhmässä hyvin omaehtoisesti, itsenäisesti ja tavoitteellisesti, suuri unelmani toteutui ja pääsin opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistoon. Ehkä se kertoo, miksi olen niin äärimmäisen onnellinen siitä, että pääsin lopulta töihin tänne Vantaan aikuisopistoon – nyt toivottavasti vuorostani edesauttamaan muita saavuttamaan unelmiaan ja kokemaan oppimisen iloa mukavassa ilmapiirissä. Ilahdun aina, kun kuulen, että kurssilla toisiinsa tutustuneet ihmiset ovat keskenään alkaneet tekemään matkoja Venäjälle tai muuten viettämään vapaa-aikaa yhdessä. Yhteinen mielenkiinnon kohde on vahva yhdistävä tekijä.

TEKSTI: Heli-Kaarina Degerman, koulutuspäällikkö