Mindfulnessia Dublinissa - Erasmus+

Blogi Opistopistoja

Asiasanat

KoulutusOpiskelijat

Osallistuin Dublinissa Erasmuksen kautta Europass Teacher's Academyn kurssille Mindfulness for Teachers, 6.-11.6.22. Opettajana toimi Deidre Cronnelly, joka osasi asiansa ja piti kurssin kasassa, mutta kuitenkin rentona ja keskustelevana.

Dublinin Teacher Academyn ovi

Sisältö

Toimin teatteri-improvisaation tuntiopettajana Vantaan aikuisopistolla. En halunnut kurssin olevan aiheeltaan liian suoraan opetusalaani liittyvää, vaan ennemminkin sitä täydentävää. Mindfulness oli minulle tuttu entuudestaan vain hieman. Se kuitenkin kiinnosti, koska hengitys ja läsnäolo ovat olennainen osa teatteria ja improvisaatiota, joten kurssi voisi tuoda lisämausteita työhöni teatteriopettajana, sekä antaa oivallisia työkaluja jaettavaksi toisille opiston opettajille.

Majoituin UCD:n (University College Dublin) opiskelija-asuntolassa, josta tuli tarjous Europassin kautta. Alunperin suunnittelin majoittuvani hotellissa lähempänä kurssipaikkaa, mutta Dublinin hotellien kalleus sai tarttumaan asuntolamahdollisuuteen. Asuntola oli siisti ja edullinen, alle 300€ koko viikolta, sunnuntaista sunnuntaihin. Eikä se matkakaan kurssipaikalle loppujen lopuksi kauaa kestänyt. Viikon bussilippukin oli melko edullinen.

Katunäkymä Dublinista. Talon seinällä on Irlannina ja Ukrainan lippuja.

    Kurssilla oli 11 naista: 3 Espanjasta, 3 Suomesta (emme tunteneet toisiamme entuudestaan), 2 Saksasta, 1 Tanskasta, yksi Sloveniasta ja yksi Latviasta. Muut kurssilaiset olivat lähinnä yläaste- ja lukiotason opettajia, muutama oli ammattikoulua vastaavassa koulussa. Siksi suoranaisia meidän opistoamme hyödyntäviä kontakteja toisiin oppilaitoksiin ei syntynyt.

Teoriaa ja harjoitteita

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli mindfulnessin yleistä esittelyä.

Hetkessä eläminen ja läsnä oleminen on tärkeää. Mindfulnesiin kuuluu myös se, että ei arvostele, havainnoi vain, niin itseään kuin ympäristöäänkin. Keskittyy todella kuulemaan mitä toinen sanoo, tilanteen aistien ja kokien. Nämä liittyvätkin konkreettisesti improvisaation ja ovat tärkeitä asioita myös opettajalle yleensä.

Opimme myös, että Mindfulness on olemassaolemisen tapa, ja meditaatio on enemmän sitten tekniikkaa. Mindfulness on tietoisuutta, läsnäoloa hetkessä. Siihen kuuluu lepo, syöminen, juominen, nukkuminen, kuunteleminen, näkeminen/katsominen ja puhuminen. Se on siis holistista hyvinvoinnista huolehtimista. Sen on määrä myös lisätä myötätuntoa ja vähentää stressiä, lisätä tietoisuutta. Myös intuitio ja itsensä kuunteleminen olivat päivän keskusteluissa mukana.

Ensimmäisenä päivänä pohdimme omalla kohdallamme sitä, harhailevatko ajatukset kun luemme vaikka lehteä, miten stressaantuneita olemme jne. Hengitimme istuen sisään nenän kautta, ulos suun kautta. Jos ajatuksia tuli mieleen, niiden oli määrä antaa mennä ohi kuin lipuvat pilvet, eikä tarttua niihin. Eikä myöskään arvostella itseään siitä, että ajatuksia tulee. Hengittämisharjoitusten on määrä auttaa hektisissä elämäntilanteissa.

Muina päivinä tutustuimme mm. nettisivuihin, joista löytyy harjoitteita ja saimme tietoa miten Iso-Britanniassa, USA:ssa ja Uudessa- Seelannisa Mindfulnessia harjoitetaan koulussa. Teimme myös lisää hengitysharjoitteita ja mielikuvaharjoitteita. Oman elämämme fyysisiä oireita ja persoonallisuuksiamme pääsimme vähän myös analysoimaan ja kuinka sanoa ei sellaisissa tilanteissa kun se tuntuu vaikealle. Yhtenä päivänä kävimme taidemuseossa rauhoittumassa ja katsomassa teoksia mindfulnessin mukaisesti teoksen äärelle pysähdellen. Kävelimme ulkona ympäristöämme havainnoiden, kuulostellen ja haistellen kadulla. Söimme ruokaa syömiseen todella keskittyen, maistellen, haistellen ja aistien mille se tuntuu suussa. Puhuimme unen, riittävän veden juomisen ja terveellisen ruuan tärkeydestä. Yhtenä aiheena oli myös melko tuttu kännykoiden ja sähköpostien kuormittavuus, kuinka omaa työtään voi olla vaikeaa rytmittää ja keskittyä siihen, kun keskeytyksiä tulee koko ajan eri laitteilta. Yhtenä ohjenuorana olikin ”Switch off to switch on”, eli laitteet pois, jotta voi olla enemmän läsnä.

Jokaisena päivänä mukana kulki pohdintaa siitä, miten voimme omassa opetuksessamme tuoda aihetta tunneillemme tai oppilaitoksiimme. Mindfulnessin tieteellisistä ansioista puhuttiin myös, kuinka se vaikuttaa esimerkiksi aivoihin. Oppimistuloksetkin voivat parantua, kun stressiä hallitaan ja mieli rauhoittuu. Stressaantunut ja ylikuormittunut mieli on kuin opettajamme mukanaan kuljettama havainnollistava lasipullo, jossa oli hiekkaa ja vettä. Kun pulloa ravistettiin, kaikki oli sekavaa ja sameaa, kuten stressaantuneessa mielessäkin. Kun pulloa ei enää ravistella, laskeutuu hiekka pohjalle ja vesi kirkastuu. Näin myös mieli kirkastuu, kun saa itsensä rauhoittumaan.

Mitä opin

Monet asiat olivat tavallaan tuttuja. Rauhoittuminen luonnon keskellä tuntui suomalaisena tutulta, terveellisestä ruokavaliosta ja unen tärkeydestä puhutaan paljon. Teatterin tekemisen kautta toisen kuunteleminen, kehonkielen lukeminen, hetkeen pysähtyminen ja moni muu asia on ollutkin jo itselläni käytössä. Monia asioita olin tehnyt luontaisesti jo aiemminkin: otan aikaa itselleni, pysähdyn katsomaan, haistamaan ja aistimaan, yritän kuunnella sisintäni. Kurssilla sanottiinkin, että mindfulness on enemmän elämänasenne ja ihan vaan tervettä järkeäkin. Ja voidakseen opettaa sitä täytyy itsekin harjoittaa sitä, ottaa aikaa hengittämiselle jne.

Hyödyllisintä kurssissa olivat ehkä nk. kirjainyhdistelmät, joiden avulla voi itselleen luoda esimerkiksi rauhaa stressaavassa tilanteessa.

* E (event eli tapahtuma) + R (reaction/response eli reaktio tai suhtautuminen) = O (outcome eli lopputulos)
Eli tavallaan vanha tuttu asia siitä, että kaikkiin tapahtumiin elämässämme emme voi vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen miten reagoimme niihin. Onko reaktio eläimellinen ja välitön tunteellinen reaktio, vai enemmän harkittu suhtautuminen asiaan. Lopputulos määräytyy sen mukaan miten yllättäväänkin tapahtumaan suhtautuu: tuleeko kaaos ja paniikki, vai ottaako rauhallisesti.

Tähän ajatukseen liittyi myös toisen päivän meditaatio, jossa piti kuvitella olevansa vuori, jonka ympärillä sää vaihtelee ja muokkaakin vuorta vähän, mutta vuori pysyy vavhvana paikallaan. Emme voi pysäyttää aaltoja, mutta voimme oppia surffaamaan, kuten kurssilla sanottiin.

On siis tärkeää pysähtyä hetkeksi ja miettiä millaisen lopputuloksen haluaa, ennen kuin reagoi. Tässä vaiheessa on tärkeää miettiä mikä on tärkeää  nyt. (WIN= what's important now), eli vaikka hermostuttaisi, saattaa tärkeintä olla esimerkiksi pitää tilanne rauhallisena, jotta lopputuloksena ei ole kaaos vaikkapa opiskelijoiden kanssa.

STOP-lyhenne tarkoittaa sitä, että yllättävässä tai stressaavassa tilanteessa voi  noudattaa seuraavaa kaavaa: pysähdy (vaihda vaikka asentoa samalla), ajattele (mikä nyt tärkeintä), järjestäydy (mitä teen ensin ja mitä tarvitsen tehdäkseni tämän asian) ja sitten teen tarvittavat asiat. Englanniksi nämä olivät Stop-Think-Organize-Proceed, mistä siis lyhenne STOP. Myös tunnettua mainoslausetta ”just do it” käytettiin muistutuksena siitä, että on hyvä tarttua toimeen pohtimisen jälkeen.

Mindfulnessia työympäristöön

Eri aiheiden kohdalla saimme tehtäväksi miettiä miten voimme hyödyntää päivän teemaa opetuksessamme (esimeriksi hengitysharjoitukset tai stressin hallinta), mutta myös miten voisimme oppilaitoksessamme esitellä osa-alueita ikään kuin Mindfulness-projektina tai hankkeena. Tuoda siis hyvinvointia koko yhteisöön.

Hankkeen nimestä voisi kehittää vaikka kyselyn tai kilpailun ja sitä kautta esitellä aihetta työyhteisölle. Seinille laitettavissa julisteissa kuukauden teema olisi läsnä ja henkilökunnan tapaamisissa aihetta voidaan käsitellä ja siitä keskustella. Työpäiviin voisi ottaa hetkiä, jolloin rentoutusharjoituksia ja hengitystä tehdään yhdessä, rauhoittaa aikaa sähköpostitulvalta, luoda yhteiset käytännöt siitä, milloin työaika loppuu, eli iltaisin ja viikonloppuisin ei työasioista viestiteltäisi jne. Hankkeen voisi rakentaa myös niin, että kullakin kuukaudella olisi oma teemansa Mindfulnessin hengessä, kuten lepo, syöminen,  stressin hallinta, näkeminen, kuunteleminen jne.

Yhteenvetoa

Vaikka kurssissa oli paljon tuttua, oli kuitenkin  hyvä pysähtyä asian äärelle ja palauttaa asioita mieleen. Hyvä oli myös pohtia millaisissa tilanteissa käyttää hengitysharjoituksia ja rauhoittumista omassa opetuksessa, jotta opiskelijatkin pysähtyisivät olisivat läsnä. Pysähtyisivät näkemään todella toiset ihmiset, kuuntelisivat, olisivat läsnä aisteissaan aivojensa sijaan. Tämä auttaa heitä paremmin improvisoimaan, näyttelemään, kirjoittamaan tai mikä ikinä oppitunnin aiheena onkin. Ja minkä tahansa aineen opettajallekin hyviä muistutuksia läsnäolon tärkeydestä.

Mieleen jäi vahvasti se, kuinka kaikki opettajat, jotka kurssille osallistuivat, puhuivat opiskelijoistaan lämmöllä, kaikille opiskelijat olivat rakkaita. Ja olimme yhtä mieltä myös siitä, että opettaminen on paras tapa oppia itsekin lisää.

Teksti ja kuvat: Anita Dahlström

 

Liittyvät sisällöt

Kaikki kategoriassa Opistopistoja