”Mikä ilo, kun saatan kielen avulla yhä edelleen ylittää monenlaisia rajoja!”

Blogi Opistopistoja

Asiasanat

KoulutusKulttuuriAsukkaat

6. kesäkuuta vietettävän venäjän kielen päivän johdosta, Aikuisopiston venäjän kielen opiskelijat pohtivat mikä heitä motivoi opinnoissaan ja mikä venäjän kielessä heitä viehättää.

Sisältö

On suuri ilo saada opettaa kansalaisopistossa. Se oppimisen, oivaltamisen ja yhdessä tekemisen ilo, mitä kursseilla on, on minusta loputtoman innostavaa. Kaikki ne jo olemassa olevat tiedot, taidot, kokemukset ja motivaatio, ja jatkuva halu oppia uutta, mitä opiskelijoillamme on, saa tuntemaan suurta kiitollisuutta, että saa jakaa oman kiinnostuksen kohteensa heidän kanssaan, ja että saa itsekin jatkuvasti haastaa itseään, oppia uutta, avata uusia ikkunoita maailmaan ja nähdä asioita muiden silmin uudessa valossa. Yksi osaa yhtä, toinen jotain muuta: ryhmässä jokaisella on muille jotain annettavaa ja yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa.

Vähän kuten kielentutkija ja dosentti Janne Saarikivi puhuessaan monikielisyydestä (”Brysselin kone”-podcast Yle Areenassa 24.5.2023) nostaa esiin ajatuksen, että meidän tulisi siirtyä ”verkostomalliseen ajatteluun, että eri ihmiset osaavat eri asioita, tuntevat eri kieliä ja suuntautuvat eri suuntiin, ja mikään näistä suunnista tai kielistä ei ole toisia parempi”. Samaisessa podcastissa Saarikivi kertoo myös kiehtovan ajatuksensa siitä, että hänen mielestään Euroopan unionin kansalaisen ideaali kielitaito olisi osata yhtä germaanista, yhtä romaanista ja yhtä slaavilaista kieltä, ja niiden lisäksi erilaisia sääntöjä ja kielihistoriaa, sillä näiden taitojen avulla ihminen voisi sitten helposti ymmärtää ja oppia muitakin kieliä. Nämä ovat myös ajatuksia ja toimintamalleja, joita kansalaisopiston opettajana pääsen viikosta ja vuodesta toiseen ”pienoismallissa” elämään todeksi kursseillamme.

Mutta mikä motivoi opiskelijoitamme?

Tätä kysyimme 6. kesäkuuta vietettävän venäjän kielen päivän johdosta venäjän kielen opiskelijoiltamme – ja näin he vielä koko lukuvuoden ahkeroinnin päälle meille vastasivat:

”Ilman venäjän opintoja ei olisi ollut junamatkoja Komin Syktyvkariin ja Marinmaalle, ei uusia tuttavuuksia eikä höyryäviä teelaseja. En olisi koskaan tavannut komilaista punkrockbändin jäsentä enkä uinut Syktyv-joessa. Vaikka nyt ei pääse matkustamaan Venäjälle, niin ehkä taas joskus. Siihen asti venäjää voi puhua ihan Suomessakin täällä asuvien venäläisten kanssa. Heitä on paljon.”

”Aloin opiskella venäjää syksyllä 2016 ja se on jatkunut siitä lähtien säännöllisesti. Olen osallistunut useammalle eri kurssille eri opettajien johdolla niin Espoossa, Vantaalla kuin Helsingissäkin. Viime aikoina kaikki kurssini ovat olleet verkkokursseja. Tämä on sopinut minulle erinomaisesti.

Opiskelun johdosta olen tutustunut uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja saanut joistakin jopa ystäviä. Olemme matkustaneet yhdessä useita kertoja Venäjälle, etenkin Pietariin. Siellä huomasin, kuinka vähälläkin kielen osaamisella sai kontaktin venäläisiin. Saatoimme myös kulkea itsenäisesti julkisilla kulkuneuvoilla, käydä kulttuuritapahtumissa ja eri nähtävyyksissä.

Harrastan venäläistä kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvaa. Seitsemän opiskeluvuoden jälkeen voin sanoa, että nyt olen päässyt niihin sisälle aivan uudella tavalla. Kielen ja kulttuurin opiskelu on tuonut lisää ymmärrystä.

En ole antanut vaikean poliittisen tilanteen haitata venäjän harrastustani. Kieli on itsessään kiinnostava ja se motivoi minua. En voisi kuvitella, että näin monen vuoden jälkeen keskeyttäisin opiskelun. Nyt juuri kielen oppimisesta alkaa olla hyötyä. Pystyn esim. seuraamaan Twitteristä poliittista keskustelua venäjän kielellä. Olen ensi syksynä aloittamassa uudelleen suomen kielen opetuksen maahanmuuttajille. Meillä on nyt Espoossa paljon myös venäläisiä ja ukrainalaisia maahanmuuttajia. Heidän opetuksessaan minulle tulee olemaan hyötyä venäjän osaamisesta.”

Kielen ja kulttuurin opiskelu on tuonut lisää ymmärrystä.

venäjän kielen opiskelija

 

”Haluan jatkaa venäjän opiskelua sen haastavuuden takia. Vaikka joskus väsyttääkin niin aivot saavat hyvää jumppaa. Meillä on ollut monta vuotta mukava porukka, on kaikki ratkaistu samoja ongelmia ja painittu erinäistenkin koukeroiden parissa, selvitetty salakielen koodeja. Motivoivat opettajat myös avittavat esteiden ylitystä ja jossain kohtaa ihan yllättäen se palkitsee, kun huomaa ymmärtävänsä kirjoitettua tekstiä ja laulujen sanoja. Venäjä auttaa ymmärtämään myös muita slaavilaisia kieliä. ”

”Miksi juuri venäjää? Tunnistan ainakin tällaisia syitä:

  •  venäjä on mielestäni yksi maailman kauneimmista kielistä.
  • isäni suku on Kannakselta, ja joskus rupesin haaveilemaan sellaisesta kielitaidosta, että voisin kenties käydä etsimässä lisätietoa suvun vaiheista Pietarin arkistoista.
  • venäjän kielellä on kirjoitettu ja kirjoitetaan hienoa kirjallisuutta – pystyisipä sitä joskus lukemaan alkukielellä!
  •  jo lapsena minua kiinnostivat monet isovanhempieni käyttämät sanat, vaikkapa koussikka, rietsinä, turakka, tsaiju, tsaikka… Kielten etymologia on edelleen kiehtova aihepiiri.
  • nuoruuden lauluharrastus ja rakkaus venäläiseen kirkkomusiikkiin mahdollistivat aikoinaan monet matkat tuolloiseen Leningradiin. Voisipa vielä joskus nähdä Pietarin Kesäpuiston ja sillat!
  • naapurin kieltä on hyvä osata.  Tilanne on nyt monelta kannalta paha, ja hyvin iäkkäänä ihmisenä joudun ehkä luopumaan haaveistani nähdä vielä Pietarin arkistot ja valoisat yöt.  Muistuttelen kuitenkin itselleni, että venäjää puhuu äidinkielenään yli 160 miljoonaa ihmistä ja sen lisäksi 110 miljoonaan puhuu sitä toisena kielenä – mikä määrä maita ja kulttuureita, joihin voi myös tutustua!

Lisäksi junassa ja busseissa kuulen ympärilläni yhä enemmän venäjän kieltä – on maahamme muuttaneita venäläisiä ja Ukrainasta tulleita pakolaisia, joista osa puhuu venäjää äidinkielenään. Mikä ilo, kun saatan kielen avulla yhä edelleen ylittää monenlaisia rajoja!”

”Aloitin venäjän kielen opiskelun ”pakon sanelemana” ja kiireellä, kun olimme menossa mieheni ja kolmen silloin teini- ja leikki-ikäisen omatoimiselle automatkalle Leningradiin ja Moskovaan, ja yövyimme teltassamme leirintäalueilla kesällä 1980.

Matka oli melkoinen seikkailu ja venäjän kielen taitoni tosi heikko eikä englannin kielellä oikein pärjännyt. Mutta kaikesta huolimatta selvittiin matkastamme ehjin nahoin. Silloin päätin, että seuraavalla reissulla kyllä pitää osata kieltä jo jollain tavalla.

Näitä matkoja tulikin sitten myöhemmin useita. Silloinen Neuvostoliitto tuntui kuin olisi ”Liisa ihmemaassa”, niin hyvässä kuin pahassakin. Kuitenkin kiinnostus tähän naapurimaahamme säilyi ja yritin opetella kieltäkin siten kuin aika antoi myöten.

Erilainen kulttuuri ja maan historia kiinnostaa edelleenkin. Olen tietenkin surullinen nykyisestä tilanteesta, enkä tiedä pääsenkö enää vierailemaan naapurimaassamme. Kuitenkin haluan edelleen opiskella venäjän kieltä – pidän muidenkin kielien opiskelusta - ja opiskelun ohella tulee myös paljon tietoa maan kulttuurista. Olen myös nykyisin perehtynyt historiaan hienon suomenkielisen tietokirjavalikoiman ansiosta.”

”Miksi opiskella näinä aikoina venäjän kieltä? Toinen kysymys: Miksi ei? Mihin muka ovat kadonneet esimerkiksi kuuluisat, tai muuten vain tuntemamme venäjänkielisen kulttuurin edustajat? Jotkut käyvät esiintymässä Suomessa (ks.  esim. HS 18.4.2023, Andrei Makarevitšin konserttiarvostelu). Artikkelin mukaan konsertissa puhuttiin vain venäjää, ei lainkaan englantia. Tuttu tunne, olisin halunnut ymmärtää jotakin lauluista ja puheista! Siispä jatketaan harjoitusta – hitaasti, mutta varmasti.”

Mikä ilo, kun saatan kielen avulla yhä edelleen ylittää monenlaisia rajoja!

venäjän kielen opiskelija

”Aloitettuani venäjän kielen opiskelun useita vuosia sitten Hämeenlinnan kansalaisopistossa, alku oli todella hankalaa. Kyrilliset kirjaimet osasin, mutta sanojen ääntäminen ja niiden mieleen painaminen ei ollutkaan yhtä helppoa, kuin muissa vieraissa kielissä (ruotsi, saksa, englanti, latina). Oli keksittävä jonkinlainen itselle sopiva keino, mikä kotitehtävien lisäksi auttaisi pääsemään eteenpäin. Siispä kirjoitin jonkinlaisen lyhennelmän käsitellystä tekstistä. Aluksi se oli kopiointia, myöhemmin enemmän omaa tekstiä. Liitin sen yhteyteen myös kuvia.

Venäjän kielen opiskelu jatkui, kurssi seurasi toistaan. Oppikirjat vaihtuivat, samoin opiskelupaikat. Kun tutustuttiin venäläisiin kirjailijoihin, klassikkoihin, löysin kirjakaupasta ja kirjastosta helpotettuja ja lyhennettyjä versioita novelleista, näytelmistä, kertomuksista sekä romaaneista. Innostuin lukemaan niitä, joten aikaa vievä kirjoittaminen jäi.

Seuraava haaste opiskelussa oli kehittää puhevalmiutta. Vantaan aikuisopistossa oli tarjolla kiinnostava kurssi, jota veti ennalta tuttu, taitava opettaja. Aikaa opiskeluun tuli runsaasti lisää, kun siirryttiin verkko-opetukseen. Ryhmässä oli kiva opiskella ja käytännön puheharjoittelua sain, kun uskaltauduin Tallinnassa vaatekaupassa tekemään ostoksia venäjäksi. Olihan tunneilla sitä harjoiteltu. Ja Tallinnasta löytämäni venäjänkielisen kampaajanikin kanssa tuli vaihdettua ajatuksia myös ajankohtaisista asioista.

Muutama viikko sitten taloyhtiöömme muutti venäläinen insinööri perheineen. Mies jatkaa työtään suomalaisessa firmassa sen tänne siirryttyä. Uusiin asukkaisiin on ehditty tutustua ja useat talomme asukkaat ovat aivan innoissaan, heidät on otettu täällä hyvin vastaan - ja mikä parasta tässä tapauksessa, heidän kotoutumisensa nopeutuu, ja minulla on erinomainen tilaisuus oppia puhumaan venäjää. Perheen äiti opiskelee suomea, joten siinä minä taas voin olla hänelle avuksi.”

 

С Днём русского языка! Хорошего летнего отдыха!

Hyvää venäjän kielen päivää! Hyvää kesälomaa!

 

Teksti: Vantaan aikuisopiston venäjän kielen opiskelijat ja kielten suunnittelijaopettaja Kira Sidorov

Kuvat: Kira Sidorov

Liittyvät sisällöt

Kaikki kategoriassa Opistopistoja