Mediaatiota Lissabonissa ja maata myöten takaisin kotiin
Kolme opistolaista, Elina, Petra ja Vanda suuntasivat keväiseen Lissaboniin oppimaan mediaatiota ja kulttuurienvälistä viestintää – taitoja, joita tarvitaan yhä monimuotoisemmassa arjessa. Kurssi tarjosi oivalluksia kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja konfliktien ratkaisuun, mutta matka ei päättynyt luentosaliin: paluu kotiin taittui suurimmaksi osaksi maata pitkin halki Euroopan, kokemuksia ja näkökulmia kartuttaen.
Vanda nauttii Lissabonin auringosta.
Sisältö
Elina Vienamo, Petra Tiisala ja Vanda osallistuivat toukokuussa Erasmus+-kurssille Lissabonissa, Portugalissa. Kurssin järjesti Fundação Cidade de Lisboa. Kurssin aiheena oli ”Mediation and Intercultural Communication”, eli ”Mediaatio ja kulttuurien välinen kommunikaatio”. Jos mediaatio terminä ei ole tuttu (se ei ole sama asia kuin mediTaatio), niin sillä tarkoitetaan taitoa toimia siltana ihmisten, kielten tai kulttuurien välillä. Se on kykyä välittää tietoa ja merkityksiä ymmärrettävästi tilanteissa, joissa osapuolilla on yhteisen kielen tai kulttuurin puutteen vuoksi vaikeuksia kommunikoida suoraan keskenään. Se on myös konfliktitilanteessa välittäjänä toimimista.
Kurssimme keskittyi mediaatioon tilanteessa, jossa mukana on ihmisiä erilaisista kulttuuritaustoista – eli maahanmuuttajien kohtaamiseen. Aloitimme sillä, että selvitimme monia maahanmuuttoon liittyviä termejä, kuten mitä on rasismi (luulo, että toiset ovat parempia), xenofobia (negatiivinen asenne vieraita, ulkopuolisia kohtaan), rasistinen syrjintä (rasistisia tekoja), siirtolaisuus (vapaaehtoista muuttamista maasta toiseen) tai pakolaisuus (pakon edessä tapahtuvaa muuttamista maasta toiseen).
Mietimme myös, miten interkulttuurisuus (eri kulttuureista tulevien ihmisten vuorovaikutus ja yhteistyö) ja monikulttuurisuus (samassa yhteiskunnassa elävät ihmiset, jotka tulevat erilaisista taustoista ja kulttuureista) eroavat ja mitä tarkoittaa kulttuurinen moninaisuus (cultural diversity, yhteiskunnassa olevat erilaiset kulttuurit ja tavat. Sitä voidaan hyvin verrata termiin biodiversity, biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus). Ajatuksia herätti myös termien ekskluusio (poissulkeminen), segregaatio (erottelu), integraatio (yhteiskunnassa mukana oleminen) ja inkluusio (tasavertainen osallistuminen) selkeä kuvaaminen, varsinkin kun mietti, millaisissa yhteyksissä näitä termejä usein käytetään.
Kurssilla kokeilimme erilaisia tapoja ilmaista asioita. Piirsimme ajatuksiamme tai esitimme tunteitamme - yritimme päästä sellaisen ihmisen asemaan, jonka ei ollut sanallisesti mahdollista selittää asiaansa. Erilaisissa roolileikeissä laitoimme itsemme konkreettisesti erilaisten ihmisten kenkiin. Nämä kokemukset olivat hyvin valaisevia ja ajatuksia herättäviä. Miksi tuo ihminen saa tehdä noin, tai miksi tuo ihminen ei muka kuulu mihinkään joukkoon? Pääsimme myös kokeilemaan miten vieraalla kielellä annetut ohjeet, joita ymmärsit vain osittain, vaikuttavat omaan kykyyn ja haluun tehdä jotain. Saimme kokea, miten kommunikaation puute luo konflikteja. Näiden tehtävien jälkeen käydyt keskustelut olivat hyvin mielenkiintoisia ja antoisia. Muutenkin ryhmän kesken käydyt keskustelut olivat monella tapaa kurssin parasta antia.
Mediaattorin ominaisuudet ja rooli
Mediaattori, välittäjä, on henkilö, joka pyrkii rakentamaan siltoja ihmisten välille. Sellaisten ihmisten, jotka ovat eri mieltä jostain, tai joilta vaan puuttuu yhteinen kieli. Pohdimme millaisia ominaisuuksia hyvällä mediaattorilla tulisi olla. Tärkeimpinä nousivat esiin empaattisuus, avoin mieli, kuuntelun taito ja ystävällisyys.
Pääsimme myös kokeilemaan konfliktitilanteen ratkaisua roolipelissä, jossa kurssilaiset näyttelivät sekä konfliktissa olevia ihmisiä että asiaa ratkaisevaa mediaattoria. Seuraajille annettiin ohjeita siihen, mihin pitää kiinnittää huomiota. Tilanteessa huomasi sen, kuinka hankala voi olla esimerkiksi
- kuunnella molempia osapuolia aktiivisesti
- pysyä puolueettomana
- pitää omat tunteet sivussa
- olla antamatta omien mielipiteiden vaikuttaa toimintaansa
- palata riittävän usein omin sanoin siihen, mistä on puhuttu; varmistaa, että kaikki ymmärtävät asian samalla tavalla
- esittää niitä kysymyksiä, jotka vievät asiaa eteenpäin
Muistisääntönä opimme, että ainakin nämä asiat on pidettävä mielessä: FFNS
Facts Tosiasiat (Mitä tapahtui ja milloin)
Feelings Tunteet (On ymmärrettävä, miltä asia tuntuu kaikille osapuolille)
Needs Tarpeet (Mikä on tärkeintä, jotta olet tyytyväinen)
Solutions Ratkaisut (Miten asia pitää ratkaista? Minkälaiseen ratkaisuun tyydyt?)
Mediaatio ja kulttuurienvälinen viestintä ovat todella laaja ja mielenkiintoinen kenttä ja tämä kurssi oli vasta pintaraapaisu asiaan. Vuodesta 2020 lähtien mediaatiotaidot ovat olleet mukana myös yleiseurooppalaisissa kielitaitotasoissa yhtenä osaamisalueena. Toisten huomioiminen ja auttaminen kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin onkin jokaiselle tärkeä taito. Opimme myös käsitteen intercultural competence, kulttuurienvälinen kyvykkyys, jonka keskiössä ovat erilaisuuden hyväksyminen, muiden näkökulmien kunnioittaminen, eroista oppiminen ja se, että olemme valmiita vastaanottamaan uutta tietoa sen sijaan, että pohjaamme toimintamme siihen, mitä luulemme tietävämme.
Ihmisen kokoinen Lissabon
Lissabonissa vietettiin kevään loppua. Jakarandat kukkivat ja sää oli sopivan keväinen kaupungilla liikkumiseen. Lissabon hämmästytti paitsi mäkisyydellään, myös vihreydellään ja sillä, miten suuria puita voi kasvaa kaupungin kaduilla. Ilmiselvästi Lissabonissa on jo pitkään ymmärretty puiden merkitys.
Kurssiin kuului kaksi ekskursiota. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin Lissaboniin ja kurssikavereihin, jotka tulivat Italiasta, Kreikasta, Tanskasta, Portugalista, Belgiasta ja Saksasta, yhteensä 16 henkeä. Meidät jaettiin 4-5 hengen ryhmiin, ja annettiin tehtäväksi löytää määrätyt paikat Lissabonissa ja tutustua samalla toisiimme. Kierros loppui kahvilaan, josta saimme perinteisen portugalilaisen pastel de nata -leivonnaisen. Kyseiset leivonnaiset tulivat muutenkin hyvin tutuiksi viikon aikana. Toki oli mahdollista myös aloittaa kyseisestä kahvilasta, tai jäädä sinne vaikka koko iltapäiväksi.
Toisella ekskursiolla tutustuimme monikulttuuriseen Lissaboniin. Moraria on alue, joka on hyvin keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa. Alueella asuu paljon Afrikasta tulleita siirtolaisia. Asumisen laatu voi siellä olla yllättävänkin huono, vaikka ollaan aivan kaupungin keskustassa. Toinen samanlainen alue hyvin lähellä keskustaa on Alfama, jossa asuu paljon esimerkiksi bangladeshilaisia. Pääsimme Lissaboniin muuttaneen brasilialaisen oppaan mukana tutustumaan näihin alueisiin, niiden historiaan ja nykypäivään. Tutustuimme myös järjestöön nimeltä Renovar, joka vapaaehtoisvoimin auttaa maahanmuuttajia Morarian alueella.
Vihreästi Euroopan halki
Erasmus-sääntöihin kuuluu, että matka tehdään vihreästi, siis maata pitkin, jos se vaan on mahdollista. Kurssimme kohteeksi valikoitui Lissabonin, koska vastaavaa kurssia ei ollut tarjolla missään muualla. Vihreään matkustamiseen kurssipaikka asetti kuitenkin omat rajoituksensa. Molempiin suuntiin vihreästi matkustaminen olisi ollut mahdotonta, päivät eivät olisi riittäneet. Tai olisivat ehkä, jos yöjunia olisi enemmän tarjolla ja jos Baltian rataverkko olisi kattavampi, mutta nykyinen junaverkosto ei vielä mahdollista sitä. Yhteen suuntaan oli siis lennettävä.
Takaisin päin Elina lähti maata myöten. Tämä toki vaatii joustavuutta työnantajalta, koska 2 työpäivää seuraavalta viikolta kului matkustamiseen. Kurssin kohdalle sattui helatorstai, joten toinen työpäivistä tuli siinä jo kuitattua.
”Halusin matkustaa mahdollisimman paljon junalla. Ensimmäinen ajatus oli tulla Baltian kautta takaisin, koska Tallinnasta meren yli pääseminen on paljon helpompaa kuin Tukholmasta. Pitkän tutkimisen jälkeen luovuin kuitenkin tästä. Junat Baltiassa ovat hitaampia, joten matkapäivät eivät olisi riittäneet. Baltiassa voi hyvin liikkua bussilla, mutta en halunnut bussiin. Lissabonista Madridiin se oli kuitenkin käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto. Junayhteydet näiden pääkaupunkien välillä ovat lähes olemattomat ja hankalat, ja kun mahdollisia yhteyksiä oli vain 2 päivässä, se tuntui myös liian epävarmalta vaihtoehdolta heti alkumatkaan. Flixbus Lissabon-Madrid (bussilla olisi päässyt Milanoon saakka!) lähti Lissabonista puoli kymmenen aikaan aamulla ja aikataulun mukaan Madridissa olisi pitänyt olla kuuden maissa illalla, mutta perille päästiin jo tuntia aikaisemmin. Turhaan pelkäsin bussikyytiä. Toki tilaa on vähemmän kuin junassa, mutta matka sujui mukavasti. Kerran bussi pysähtyi 25 minuuttia, joten silloin pääsi jaloittelemaan ja vähän syömään.”
”Hotelliyön vietin Madridissa ja aamulla jatkoin matkaa junalla. Espanjassa kaikki matkatavarat läpivalaistaan jo laiturialueelle mentäessä. Luotijuna Madridin Porta de Atochalta Barcelonaan lähti aamulla noin 10 minuuttia myöhässä. Junan laituri kerrottiin vasta hyvin lähellä lähtöaikaa, ja ihan hetkessä portille muodostui kymmenien metrien jono. Barcelonaan saavuimme noin 20 minuuttia myöhässä. Minulle jäi hyvin aikaa syödä lounasta Barcelonassa ennen matkan jatkumista Pariisiin.”
”Barcelona Sants -asemalla matkaajat jälleen kerran kerättiin tavaroiden läpivalaisun jälkeen isoon ”karsinaan” ennen laiturille ja lipuntarkastuksen läpi junaan pääsyä. Tämä espanjalainen toimintapa aiheutti melkoista hämmennystä turisteissa. Matka sujui hyvin ja Pariisin Gare de Lyonille saavuttiin aivan aikataulussa, klo 22.04. Pariisissa vietin yön hotellissa, joka oli aivan aamulla lähtevän junan aseman vieressä. Tämä oli erinomainen ratkaisu.”
”Pariisista jatkoin matkaa Frankfurtin kautta Hampuriin. Junavaihto Frankfurtissa sujui ilman sen suurempia ongelmia, vaikka vaihtoaika oli tämän matkan lyhyin, vain 45 minuuttia. Pariisin junan 15 minuutin myöhästyminen ei kuitenkaan asiaa haitannut. Ehdin hyvin ostaa lounasta, jonka söin junassa.”
”Hampuriin saavuin lähes aikataulun mukaan, ja sateisessa Hampurissa odottelin asemalla 4 tuntia yöjunan lähtöä Tukholmaan. Minulla oli junassa varattuna naispaikka kahden hengen hytissä, ja kaveriksi sattui mukava britti. Yö junassa sujui yllättävän mukavasti, vaikka ruotsalainen junahytti oli vieläkin pienempi kuin VR:n vanhat makuuvaunut (Tiedättehän ne sellaiset, joissa on oranssi pesuallas.) Tällä yli 4000 kilometrin matkalla yöjuna Tukholmaan oli ainoa, joka oli huomattavasti myöhässä. Jo etukäteen oli ilmoitettu 2 tunnin ”aikataulunvaihdosta” ja matkan aikana viivästystä tuli vielä 2 tuntia lisää. Tukholmaan saavuttiin iltapäivän puolella, noin klo 13 alkuperäisen klo 9 sijaan. Tässä vaiheessa matkaa tällainen ei onneksi enää haitannut. Aikaisemmassa vaiheessa se olisi sotkenut koko matkan. Tukholmasta sitten laivalla Helsinkiin ja kotiin.”
Joukkoliikenne Lissabon vs. Madrid vs. Pariisi
Lissabonissa bussit, ratikat ja metrot toimivat pelkällä pankkikortilla, todella helppoa turistillekin. Matkan hinta välineestä riippumatta oli aina 1.90 euroa. Eli jos mäkisessä kaupungissa ei huvittanut kävellä, saattoi aina turvautua julkiseen liikenteeseen.
Madridissa hotelli oli muutaman kilometrin päässä Puerta de Atochan asemalta. Metroasemalla ihmettelin aikani lippukonetta, mutta onneksi paikalla oli ihminen, joka opasti englanniksi lippuautomaatin käytössä. Ensin piti ostaa kortti, 2,50 euroa, ja siihen sai koneesta ostettua lipun 1,50. 10-matkan lippu olisi ollut helppo ja edullinen, mutta tarvitsin vain 3 matkaa, joten lippu piti joka kerta ostaa automaatista – ja matkamuistoksi jäi Madridin joukkoliikenteen kortti.
Junassa minulla oli aikaa tutkia, miten Pariisin joukkoliikenne toimii. Asensin puhelimeen IDF Mobilités -apin, ja sen jälkeen kaikki olikin helppoa. Lipun pystyi ostamaan rekisteröitymättä - appi pyysi vain sähköpostin ja sen jälkeen matkan pystyi maksamaan ApplePaylla. Bussi- ja ratikkaliput ovat halvempia kuin metro ja juna - ja liput eivät käy ristiin. Bussimatka maksoi 2,05 euroa
Huomioitavaa matkan suunnittelussa
Hämmästyttävän hyvin onnistui maata myöten matkustaminen Euroopan yhdestä nurkasta toiseen. Vaikka mukavaa olisi ollut pysähtyä joissain paikoissa kunnolla, matkaa suunnitellessa valkeni hyvin pian, että yhdellä välineellä täytyy yrittää päästä mahdollisimman pitkälle. Jokainen pysähdys on potentiaalinen riski. Ja ennen jokaista kriittistä vaihtoa on hyvä jättää useampi tunti vaihtoaikaa. Kriittisellä vaihdolla tarkoitan sitä, että kyseisellä reitillä ei junia mene kovin usein, jolloin myöhästyminen yhdestä voi vaikuttaa koko loppumatkaan.
Näin toimien pääsin takaisin kotiin ihan suunnitellussa aikataulussa, neljässä päivässä. Eikä matka tuntunut mitenkään liian raskaalta. Minulla oli neljän päivän Interrail-lippu, mutta loppujen lopuksi käytin siitä vain 2 päivää, kun Lissabon-Madrid-väli oli “pakko” tulla bussilla ja yöjuna Hampurista lähti ennen vuorokauden vaihtumista, niin sekin matka meni vielä 2. päivän piikkiin. Eli halvemmalla olisin todennäköisesti selvinnyt, jos olisin ostanut vain liput juniin, mutta Interraililla halusin varmistaa sen, että jos joku yhteys ei toimi, pääsen aina vaivattomasti eteenpäin.
Teksti: Elina Vienamo ja Petra Tiisala
Kuvat: Elina Vienamo
