Matkani Prahaan oppimaan ja pohtimaan tekoälytyökalujen käyttöä opetuksessa
Erasmus+ -liikkuvuusapurahan tukemana opettajamme Manuel matkusti toukokuussa Prahaan, Tšekkiin, osallistuakseen kurssille “There’s an AI for That”. Kurssin järjesti Europass Teacher Academy, ja kouluttajana toimi Lukasz Kosowski.
Sisältö
Matka Prahaan
Matkustin ekologisesti, “vihreästi” – maan pinnalla. Lähdin Jätkäsaaren terminaali 2:sta 30. huhtikuuta Tallinnaan, jonka D-terminaalista jatkoin bussilla Riikaan, Latviaan, jossa yövyin ja söin illalliseksi perinteistä latvialaista ruokaa. Seuraavana päivänä jatkoin bussilla Varsovaan, Puolaan.
Bussissa tutustuin italialais-liettualaiseen pariskuntaan, joka asuu puolet vuodesta Kaunasissa Liettuassa ja puolet Milanossa Italiassa. Bussissa nautin myös Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan loputtomien tasankojen katselusta bussin ikkunasta. Alla oleva kuva on Puolasta.
Varsovassa vietin kaksi yötä. Sää oli mukavan aurinkoinen. Näin keskustassa korkeita, uusia pilvenpiirtäjiä. Söin perinteistä puolalaista ruokaa. Toisena päivänä oli ottelu kahden suositun puolalaisen jalkapallojoukkueen välillä, ja ottelun jälkeen tuhannet ihmiset kulkivat kaduille poistuessaan stadionilta ja ylittäessään Veiksel-joen sillan.
Odotellessani junaani Prahaan tutustuin saksalaiseen mieheen, joka asuu Varsovassa. Junassa puolestaan tutustuin Kyprokselta kotoisin olevaan Andreakseen, joka asuu Münchenissä, sekä Puolassa asuvaan ukrainalaiseen, joka opiskelee historiaa Berliinissä.
Juna oli myöhässä ja myöhästyin junanvaihdosta pienessä puolalaisessa kaupungissa. Jouduin matkustamaan toisella junalla ehtiäkseni jatkoyhteyteeni toisessa kaupungissa. Konduktööri soitti toisen junan konduktöörille, ja se toinen juna odotti minua noin 10–15 minuuttia toisessa kaupungissa! Minusta tuntui, että jotkut matkustajat olivat minulle hieman harmissaan, kun nousin junaan… kuka tietää!
Saavuttuani Tšekkiin tasangot loppuivat, ja aloin nähdä junan ikkunasta loivia rinteitä ja kukkuloita. Saavuin Prahaan aurinkoisena sunnuntai-iltana päivää ennen kurssi alkua.
Puolalaisia jalkapallon ystäviä ylittämässä Veiksel-jokea.
Oleskeluni Prahassa ja kurssi
Koko viikon kestäneen kurssin ajan sää oli pilvinen ja sateinen, joten pystyimme keskittymään paremmin opiskeluun. Kyseessä oli 30 tunnin kurssi, jossa ”saa perusteellisen ymmärryksen tekoälyn käytöstä opetuksessa sekä oppii hyödyntämään tekoälytyökaluja ja -teknologioita tehokkaasti luokkahuoneessa”.
Tapasimme opettajamme kanssa joka päivä. Ensimmäisenä päivänä koko 28 osallistujan ryhmä kokoontui yhteen. Osallistujat olivat kotoisin Espanjasta, Romaniasta, Ranskasta (sekä Manner-Ranskasta että Réunionin saarelta), Kyprokselta, Portugalista, Kroatiasta, Italiasta, Slovakiasta ja Suomesta (minä). Kaikki muut olivat Euroopassa syntyneitä, paitsi minä. Sen jälkeen ryhmä jaettiin kahtia: toinen ryhmä kokoontui aamuisin ja toinen iltapäivisin vuorotellen, niin että kumpikin ryhmä osallistui kahteen aamu- ja kahteen iltapäiväistuntoon.
Teimme paljon erilaisia harjoituksia tutustuaksemme eri tekoälytyökaluihin. Opettaja myös testasi meitä lyhyesti ja järjesti pelejä “aivojemme aktivoimiseksi” sekä kannusti meitä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja kriittisesti.
Kävimme läpi joitakin perusasioita. Opimme tekoälystä ja etiikasta, erilaisista tekoälytyökaluista ja -agenteista sekä siitä, miten kirjoittaa tehokkaita kehotteita (prompteja) tekoälylle.
Julkaisimme Padletissa kurssin aikana tekemiämme töitä, sekä ryhmä- että yksilötöitä; esimerkiksi esityksen omasta koulustamme “elevator pitch”-muodossa (lyhyessä, tiiviissä muodossa), tekoälylle kirjoittamiamme kehotteita ja paljon muuta.
Kuvakaappaus Padletista, jossa julkaisimme kurssin aikana tekemiämme ryhmä- että yksilötöitä.
Loimme omia sarjakuvia, pakohuonepelejä, animaatioita, sovelluksia, chatbotteja ja meemejä opetuskäyttöön.
Saimme myös listan suositelluista artikkeleista, elokuvista, kirjoista, TED-puheista ja muista materiaaleista.
Koulu järjesti myös ilmaisen kaupunkikierroksen. Se oli todella hauskaa! Jotkut meistä osallistuivat myös maksulliselle jokiristeilylle Vltavalla (Moldau) sekä maksulliselle illalliselle ravintolassa. Kurssin päätyttyä osa meistä osallistui vielä maksulliselle retkelle Kutná Horaan, vanhaan kaupunkiin Prahan ulkopuolella. Siellä vierailimme muun muassa kuuluisassa luukappelissa.
Sedlecin luukirkko eli ossuaario on pieni katolinen kappeli Sedlecin hautausmaalla Kutná Horan kaupungissa.
Sekä kurssin aikana että sen jälkeen useimmat valitsivat osallistuvansa vain kahteen tai kolmeen aktiviteettiin. Näin aktiviteetit olivat ilmaisia tai puoleen hintaan. Jos taas osallistui kaikkiin mahdollisiin aktiviteetteihin, kuten minä tein, joistakin aktiviteeteista joutui maksamaan täyden hinnan.
Paluu Suomeen
Paluumatkallani Suomeen matkustin ensin junalla Berliiniin. Vietin siellä kaksi yötä. Berliinissä oli todella hauskaa.
Sitten matkustin junalla Kööpenhaminaan. Tässä junassa oli sähkövika, ja ovet lakkasivat avautumasta! Tämän vuoksi juna jäi jumiin kolmeksi tunniksi Hampuri-Altonaan, eikä vikaa saatu korjattua, joten juna jatkoi Tanskaan sellaisena kuin se oli. Sitten Koldingissa, joka on viimeinen Manner-Tanskan pysäkki ennen saarille siirtymistä, vaihdoimme viimein täysin toimivaan junaan. Se oli varsin hauskaa, ja monet matkustajat nauroivat.
Sitten Odensessa, Tanskan ensimmäisellä suurella saarella, meille tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa nopeampaan junaan, joka olisi saapunut Kööpenhaminaan 20 minuuttia aiemmin kuin nykyinen junamme. Päätin jäädä samaan junaan, koska minulla ei ollut kiire ja olin tyytyväinen istumapaikkaani.
Fazerin sinistä tarjolla ruotsalaisessa junassa.
Kööpenhaminasta matkustin junalla Malmöön, jossa myös yövyin. Seuraavana päivänä matkustin junalla Tukholmaan. Olin yllättynyt nähdessäni, että ruotsalaisessa junassa tarjottiin suomalaista Fazerin sinistä suklaata!
Samana päivänä illalla lähdin Viking Linen yölaivalla Turkuun. Seuraavana aamuna matkustin Turusta junalla (ja välissä bussilla ratatyömaan vuoksi) Tikkurilaan. Saavuin Tikkurilaan ennen puoltapäivää helatorstaina.
Matka päättyi!
Teksti ja kuvat: Manuel Fernandez
Kaupunkikierroksen ryhmäkuva: Carlos Albuquerque
