Demokratian, länsimaisen filosofian, tieteen ja kulttuurin alkulähteillä - Erasmus-kurssilla Ateenassa
Ateenan auringon alla yhdistyivät oppiminen, kansainväliset kohtaamiset ja pohdinta siitä, miten yhä useampi löytäisi tiensä mukaan elinikäisen oppimisen pariin. Erasmus-kurssi tarjosi Aikuisopiston suunnittelijaopettajalle Ullalle uusia näkökulmia monimuotoisuuden tukemiseen, kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen ja siihen, miten oppilaitokset voivat rakentaa entistä avoimempia ja osallistavampia yhteisöjä.
Body
Kun opiston kiireet kevään osalta helpottivat, suuntasin juhannuksen tienoilla Ateenassa pidetylle kurssille. Tämänhetkisessä Erasmus-hankkeessamme yhtenä tavoitteena on hankkia lisää tietoa tavoista saada maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita mukaan toimintaamme, osaksi vantaalaista yhteisöä. Koska opetan ja suunnittelen kansalaisopiston kursseja, näkökulmani oli oppia tästä aiheesta lisää nimenomaan vapaan sivistystyön kursseja silmällä pitäen. Jo nyt nämä vapaa-ajalla käytävät kurssimme ovat luontevia kohtaamispaikkoja hyvinkin erilaisista taustoista tuleville ihmisille: merkityksellistä on vain halu oppia ja kokoontua yhteen saman mielenkiinnon kohteen äärelle. Moninaisuutta siis jo on, mutta vahvana toiveenamme on onnistua tavoittamaan niitäkin, jotka vielä eivät toimintaamme osallistu. Tämä ei koske ainoastaan maahanmuuttajia, vaan kattaa hyvin monenlaisia ryhmiä. Lähdinkin kurssille lähestyen aihetta hyvin laveasti.
Kurssi “Supporting Diversity with Intercultural Education in the Classroom” (vapaasti käännettynä ”Monimuotoisuuden tukeminen kulttuurienvälisen kasvatuksen keinoin luokkahuoneessa”) vastasi odotuksiini todella hyvin. Opettajat olivat kokeita opetusalan ammattilaisia, jotka kykenivät ottamaan hienosti huomioon meidän osallistujien erilaisista oppilaitosmuodoista juontuneet tarpeet. Ryhmässämme oli kolme yläkoulu-lukion opettajaa Ruotsista, italialainen esikoulun opettaja sekä minä.
Teimme lisäksi joitakin osuuksia yhdessä toisen ryhmän kanssa, joten esimerkiksi Vantaan aikuisopiston esittelyni sai laajemman, reilun parinkymmenen ihmisen kuulijakunnan. Kansalaisopistotoimintaahan ei juuri tällaisena ja näin laajana Pohjoismaiden ulkopuolelta löydy, joten kiinnostus oli taattu! Sain kuulla varsin epäuskoisia ja vähän kateellisiakin kommentteja tästä suomalaisille tarjoutuvasta mahdollisuudesta elinikäiseen oppimiseen. Niinpä vaikka kuvassa minulla on varsin surkea ilme, olin oikeasti polleana kaikesta siitä, mitä meillä Aikuisopistolla on!
Kurssin alussa käsittelimme eri kulttuurien yhteiselämään liittyviä yläkäsitteitä ja tutustuimme malleihin, joilla voimme hahmottaa kulttuurien kohtaamisissa taustalla vaikuttavia arvoja, asenteita, taitoja ja tietoja. Koska ryhmämme oli pieni ja opettajamme Foteini osaava, oppitunnit rakentuivat pääsääntöisesti keskusteluille. Foteini ei päästänyt meitä helpolla eikä antanut suoria vastauksia, vaan hän haastoi meitä miettimään asioita pohjamutia myöten. Uskon, että tällä tavoin meistä jokainen myös paneutui asioihin paremmin ja muistaa siellä käydyt keskustelut elävästi. Toki aina keskustelujen pohjustuksena oli harkitut opetusmateriaalit, videot ja linkit esimerkiksi EU:n materiaaleihin. Teimme myös paritehtäviä ja ryhmätöitä.
Tarinankerrontaan pedagogisena välineenä tutustuimme ryhmän yhteisessä työpajassa, joka toteutettiin tutustumiskäynnillä Kreikan uuteen kansalliskirjastoon. Rakennus toi arkkitehtuuriltaan ja toiminnallisuudeltaan mieleen Oodin. Se muistutti muutenkin monin tavoin tavallista kirjastoa, sillä suurin osa rakennuksesta oli kaikkien vapaassa käytössä: siellä oli lastenosasto soveltuvine kalusteineen, äänitysstudioita ja hiljaisen työn tiloja. Ulkona valmisteltiin juuri suurta konserttitapahtumaa. Kansalliskirjasto oli enemmän piilossa, sillä suinkaan kaikki kirjakokoelmat eivät olleet kaikkien hypisteltävänä, vaan esimerkiksi kuvassa näkyvien alas vedettävien kaihtimien takana.
Loppuviikosta opettajanamme oli Dimitris, joka opettaa myös yliopistossa ja on ollut mukana EU:n kansainvälisissä työryhmissä valmistelemassa mm. 300-sivuista työkirjaa 60 activities supporting Diversity. Opas on todella käytännönläheinen ja tarjoaa lukemattomia, ei vain 60:ta valmiita harjoituksia eri ikäryhmille, erilaisiin tilanteisiin. Myös opettajille on omia harjoituksia ohjaamassa ajatuksia siihen, miten todellisuudessa toimimme monimuotoisissa ryhmissä ja miten voisimme sillä saralla opettajina kehittyä.
Viimeisenä päivänä piipahdimme myös tekoälyn puolella, sillä se oli yhden kurssilaisen vahva toive. Loimme tekoälytyökaluilla oppitunneilla käytettäviä materiaaleja. Näppärää ja nopeaa, mutta nopeasti toteutettuna vähän sielutonta. Opettajan oma kädenjälki ei juuri näkynyt. Tekoälyn kanssa on opittava elämään, joten tämäkin oppi oli hyödyksi.
Uusien asioiden oppimisen lisäksi näiden kurssien suurta antia on verkostoituminen ja kokemusten jakaminen eri puolilta Eurooppaa tulevien opetusalan ihmisten kanssa. Yhdessä ollessa huomaa, miten vaivatonta samalla alalla työskentelevien keskinäinen vuorovaikutus on. Meillä lähtijöillä on aina tavoitteena myös pysyvämpien yhteyksien avaaminen eri oppilaitoksiin. Tälläkin kertaa vietimme myös oppituntien jälkeen aikaa yhdessä – keskustellen paljon työstä, mutta myös tutustuen toisiimme persoonina. Yhteistyötä on helppo jatkaa tuttujen kanssa ja kysellä vaikkapa vierailukohteita tulevien hankkeiden aikana.
Kolmas kursseille osallistumisen etu on niiden tarjoama mahdollisuus keskittyä kunnolla yhteen aiheeseen. Arjen keskellä aika ja ajatukset on pakko hajottaa tuhannen asian kesken. Vaikka takaraivossa on tietoisuus siitä, että pitäisi paneutua johonkin työhön olennaisesti liittyvään paremmin, se ei ole lukukausien hektisyydessä aina mahdollista. Nämä Erasmus-hankkeet antavat meille mahdollisuuden ottaa tuo aika uuden oppimiseen kurssien ja toisiin eurooppalaisiin oppilaitoksiin tehtävien job shadowing-vierailujen kautta. Opit tuomme mukanamme, jaamme niitä kollegoille ja käytämme oppimaamme työssämme.
Koska EU kannustaa myös Erasmus-hankkeissa ns. vihreään matkustamiseen, käytin matkustamiseen enemmän aikaa ja erilaisia julkisia kulkuvälineitä kuin jos olisin noussut suoraan Vantaalta lentokentältä ilmojen teille. Kurssi kesti viikon, mutta kaikkineen olin poissa kotoa lähes kolme viikkoa. Näillä kulkuvälineillä liikuin: busseilla, kiskobusseilla, ratikoilla, metroilla, lähi- ja kaukojunilla, laivalla, aurinkovoimalla ladatulla sähköautolla ja lentokoneella. Lensin Münchenistä Ateenaan ja takaisin, sillä se pätkä junalla tai juna+lautta-yhteydellä olisi vienyt suhteessa hyvin paljon aikaa. Mutta vaikka lensin osan, silti kuormitus luonnolle oli minimaalinen verrattuna koko matkan lentämiseen.
Teksti: Ulla Särkinen
Kuvat: Ulla Särkinen ja Foteini Tsioutsia
