Bon voyage, kotisohvalla

Tänään, 20. maaliskuuta, vietetään kansainvälistä ranskan kielen päivää. Merkkipäivän tarkoituksena on juhlistaa ranskaa yhdistävänä, globaalina kielenä sekä ranskankielisen maailman kulttuuria kaikessa moninaisuudessaan. Tänä vuonna ohjelmaa on tarjolla verkossa laidasta laitaan, ja siinä näkyvät myös ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat.

Vuosi sitten samana päivänä juhlallisuudet eivät kenties olleet päällimmäisenä mielessä, kun koronavirus oli vastikään syössyt koko maailman kriisiin. Nyt kun taistoa pandemiaa vastaan käydään jo toista kevättä, alkaa kärsivällisyys olla koetuksella ja toive pikaisesta paluusta normaaliin elämään kova. Rajoitukset ja sulkutilat ovat sekoittaneet paitsi työn ja sosiaalisen elämän, myös vapaa-ajan, ja moni varmasti mielii reissuun ulkomaille heti kun mahdollista.

Samalla koetun kriisin soisi kuitenkin vaikuttavan reissaamiseen pysyvämmin: matkailun haitalliset ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset eivät ole kadonneet minnekään, vaikka se tietenkin tuo myös elannon valtavalle määrälle ihmisiä. Ehkä oikea suunta on hidastaminen ja syventyminen. Äkkilähtöjen sijaan voisikin perehtyä vieraaseen kieleen ja kulttuuriin, ottaa ne rauhassa omakseen.

Mitä ranskan kielen opiskelusta sitten saa? Se toki tiedetään, että monipuolisella, vahvalla kielitaidolla on hyötynsä kiihtyvään tahtiin kansainvälistyvässä maailmassa. Ranska on maailman viidenneksi puhutuin kieli, ja Afrikan väestönkasvun ansiosta sen kurssi on vieläpä nousussa. Tehokasta aivojumppaakin kielten opiskelu on, mikä lohduttaa kieliopin kanssa tuskaillessa. Aikuisena aloitetut tai jatketut kieliopinnot ovat lisäksi merkitystä ja parhaassa tapauksessa uusia tuttavuuksia elämään tuova harrastus. (Opettajana minua ilahduttaa suunnattomasti, että kielikurssieni opiskelijat palaavat zoomiensa äärelle sitkeästi viikko toisensa jälkeen, moni luultavasti samalla tavalla vietetyn työpäivän päätteeksi.)

Ennen kaikkea kieli kuitenkin avaa uusia maailmoja ja uudenlaisia olemisen tapoja, ikkunoita sellaiseen, mikä ennen oli vierasta ja käsittämätöntä. Viime vuonna menehtynyt kääntäjä Tarja Roinila kuvaa esseessään uuden kielen oppimisen pökerryttävää kokemusta näin: ”Oli kyse ruumiillisesta kokemuksesta: liikuin maailmassa uudella tavalla. Nyt kieli virtasi sisällä ja ulkona, minussa ja bussissa ja kadulla ikkunan takana. Sama bussi, sama katu heillä ja minulla. Ei voi olla totta. Jotenkin pyörrytti.” (HS 7.6.2020.) Samastun Roinilan kuvaukseen: kielen taitaja solahtaa ”puhujaksi puhujien joukkoon”, saa käteensä työkalut maailman hahmottamiseen ja siinä luovimiseen, tuntee itsensä suorastaan uudestisyntyneeksi.

Vieraan kielen opiskelu on paitsi kovaa työtä, myös haaveilua ja nojatuolimatkailua. Ranska, jota käyttää arjessaan 235 miljoonaa puhujaa ympäri maailmaa, vie niin Dakarin aurinkoon, Tunisin tuoksuville kaduille kuin Montrealin trendikortteleihinkin. Etkä tarvitse lentolippua päästäksesi perille: elokuvat, musiikki, kirjat, ruokareseptit, taide ja tietysti internet tuovat kaukaisetkin kohteet ulottuvillesi. Ranskankielinen maailma on kulttuurinen runsaudensarvi, josta riittää loputtomasti ammennettavaa.

Vaikka myönnän itsekin kaipaavani ajoittain todellisiin paikkoihin, sinne puhujien joukkoon, tutkimusmatkat kieleen ja kulttuuriin inspiroivat myös etänä ja ruudun äärellä. Rajojen avautumista odotellessa kannattaa siis ottaa hyvä asento kotisohvalla ja antaa kielen viedä mennessään. Totuus on se, että uuden kielen opiskelu rikastuttaa viikonloppureissua mittaamattoman paljon enemmän.

Bonne Journée internationale de la Francophonie!

Kirjoittaja Ansa Salonen toimii ranskan kielen opettajana Aikuisopistolla.

Tutustu Ansan kursseihin Ilmonet.fi-palvelussa.