Mitä talon väki itse Vantaan aikuisopistossa harrastaa?
Kaipaatko ideoita oman harrastuksen löytämiseen tai syksyn piristykseksi? Opiston työntekijät jakavat omia harrastustarinoitaan inspiraatioksi sinullekin.
Sisältö
Elina L, kielten suunnittelijaopettaja
Suunnittelen kielten kursseja, joten minulla herää säännöllisin väliajoin into opiskella jotakin uutta kieltä alkeista. Toisaalta oman työn vastapainoksi minua kiinnostaisi harrastaa jotain aivan muuta. Olen pohtinut esimerkiksi kukkasidontakurssia, pianonsoiton uudelleen aktivointia jossakin muodossa, jotakin ruoanlaittoon liittyvää tai osallistumista jollekin opiston laajasta luentovalikoimasta. Olen itse asiassa aina iloisesti yllättynyt, kun törmään kollegoiden suunnittelemiin kursseihin ja huomaan, miten monipuolisesti opistolla on tarjolla kaikenlaista.
Vuosia sitten osallistuin kotipaikkakunnallani kansalaisopiston järjestämälle viittomakielenkurssille, josta sain pienen innostuksen kipinän kieltä kohtaan. Luulen, että kipinä kyti jossain sisälläni vuosia ja oli omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että kiinnostuin eräästä työpaikasta viittomakielisten parissa. Työskentelinkin kyseisessä työssä useamman vuoden ajan ennen työtäni Vantaan aikuisopistolla. En tiedä, olisinko ollut ilman tuota viittomakielenkurssia yhtä avoinna työmahdollisuudelle. Viittomat auttavat edelleen minua päivittäisessä opetustyössäni S2-opettajana, kun käytän käsiä ja elekieltä apuna opetuksessa ja vuorovaikutustilanteissa.
Dilek, vahtimestari
On kieliä, jotka tuntuvat etäisiltä ja odottamattomilta oppia, kuten suomi ja kurdi. Mutta näissä kielissä on tiettyjä sanoja, jotka jättävät kauniin maun suuhun ja mieleen. Ymmärsin tämän vielä paremmin, kun opin suomea ja sanoja, kuten "kielo, laulaa, satakieli". Satakielestä voidaan kurdin kielessä käyttää sanan ’bilbil’ lisäksi nimitystä ’hezarâvaz’, joka tarkoittaa tuhatta ääntä. On kiinnostavaa, että suomeksi tällä linnulla on sata ääntä, kurdiksi tuhat. Kielten oppiminen ja muihin kulttuureihin tutustuminen on ihanaa!
Löysin tämän koulun suomen kielen ja opettajani Elinan ansiosta. Olen onnellinen. Minulla on tietysti muitakin harrastuksia, kuten kävely, uinti, kirjoittaminen ja neulominen, mutta käyn myös opiston kursseilla aina, kun minulla on aikaa. Mielestäni tämä on koulu, jossa on upeita opettajia.
Ulla, käsityön suunnittelijaopettaja
Suurin merkitys elämääni on ollut nykyisen rehtorimme Vahteran Petrin opettamalla lastenvaatekurssilla viime vuosituhannen loppupuolella. Osallistuin kurssille vähän alle kolmikymppisenä kahden pienen lapsen äitinä. Olen käsillä tekevästä suvusta ja tehnyt itse kaikenlaista pienestä pitäen. Käsityönopettajanopinnot eivät koskaan olleet kuitenkaan sytyttäneet, sillä ajattelin sen tien vievän vain peruskoulunopettajaksi, eikä se tie olisi minulle. Petrin kurssilla tajusin, että käsityönopettajahan voi tehdä tällaistakin työtä! Muistan vieläkin ihan tarkkaan sen Havukosken koulun luokan, jossa tämä valaistuminen tapahtui. Eikun paperit vetämään Helsingin yliopiston käsityötieteen laitokselle, jonne pääsin ja jossa opiskelin tähtäimessäni työ kansalaisopistossa. En suorittanut muita opetettavia aineita "varalle" peruskoulu-uraa varten ja tein harjoitteluni aina kun mahdollista Vantaan aikuisopistossa. Ja täällä sitä ollaan!
Viime vuosina olen osallistunut ahkerasti opistomme erinomaisille taidehistorian verkkoluennoille. Loistavat, aiheeseen uppoutuneet luennoitsijamme saavat osallistujan unohtamaan kaiken arkisen. Lisäksi opin aina uutta ilman mitään sen suurempia tavoitteita tai tutkintoja, oman mielenkiintoni viemänä. Se on mainio tunne ja tuota tunnetta on luvassa lisää taas tänä syksynä luentojen alettua.
Juho, kuvataiteen ainealueen suunnittelijaopettaja
En ole ollut vielä opiskelijan roolissa kansalaisopiston kursseilla, mutta opettajankin roolissa oppii kursseilla paljon ja saa uusia näkökulmia - osallistujilla saattaa olla paljonkin tietoa ja kokemusta kurssilla käsiteltävistä asioista.
Omiin harrastuksiini kuuluvat taiteen lisäksi pyöräily ja avovesiuinti. Nautin luonnosta, ja luontokokemus on tärkeä osa harrastuksiani - talvisinkin pitää päästä ulos pyöräilemään, sisällä trainerilla polkiessa vain tylsistyisin.
Luontoon ja erityisesti metsään liittyvät kurssit voisivat olla sellaisia, joille voisin hyvin ajatella itse osallistuvani.
Jenni, yhteiskunnallisten aineiden ja digitaitojen suunnittelijaopettaja
Lukioikäisenä kävin usein kotipaikkakuntani kansalaisopistossa kuuntelemassa yleisöluentoja, ja ne kokemukset herättivät kiinnostuksen myöhempää opiskelualaa kohtaan. Kävin myös kansalaisopiston joogakursseilla, joilla tuntui kivalta harrastaa liikuntaa ihan vain itseä varten, ilman ulkoa asetettuja tavoitteita tai kilpailullisuutta. Myös joogaopettajan paneutuminen ja asiantuntemus aihetta kohtaan teki minuun vaikutuksen. Ehkäpä jo tuolloin jäi jonnekin korvan taakse ajatus, että kansalaisopisto voisi olla myös mukava työpaikka, jossa työskentelee asialleen omistautuneita ihmisiä.
Olen jatkanut luennoilla käymistä myös Vantaan aikuisopistossa. Mieli pysyy vireänä, kun käy kuuntelemassa mielenkiintoisia puheenvuoroja mitä erilaisimmista aiheista. Toivoisin, että sille olisi aikaa enemmänkin. Koska suunnittelijaopettajana työskentelen paljon luento-ohjelman parissa, Opiston luennot ovat tavallaan minulle sekä työtä että virkistävä harrastus.
Haaveenani olisi myös osallistua luovan kirjoittamisen kurssille, erityisesti lyriikan kirjoittaminen kiinnostaisi. Myös laulukurssi on sellainen ikuisuusprojekti, jonka vielä joskus toteutan.
Elina, kielten suunnittelijaopettaja
Pienellä paikkakunnalla kasvaneena kansalaisopisto on aina kuulunut elämään - pianotunnit, tanssitunnit ynnä muut harrastukset olivat aina kansalaisopiston kursseja.
Viime vuosien kursseista parhaiten on jäänyt muistiin Taideryijy-kurssi, jossa itse suunnittelimme ryijyn ja toki myös valmistimme sen. Tuossa se on seinällä nytkin. Tänä syksynä olen ilmoittautunut Maton kudonta -kurssille. Taloon tulee uusi matto, mutta nyt on tarkoitus oppia myös loimen rakentaminen. Kurssi on opintopistekurssi, taidanpa tehdä siitä ihan virallisen merkinnän osaamieni asioiden joukkoon.
Petri, rehtori
Osallistuin vuosia sitten lyhyelle matkailuespanjan kurssille. Olin matkustellut Espanjassa jo ennen sitä, mutta tuo kurssi ja erityisesti innostava opettaja saivat kiinnostukseni Espanjaa ja espanjalaista kulttuuria kohtaan nousemaan aivan uudelle tasolle. Myöhemmin olen jatkanut tutustumisretkiäni espanjalaiseen kulttuuriin aina vain innokkaammin.
Opiskelen espanjaa, koska haluan ymmärtää muutakin kuin ravintolan ruokalistan. Tosin välillä tuntuu, että juuri ruokalistojen tutkiminen on ollut opintojen käytännön harjoittelua parhaimmillaan. Toinen erinomainen kielenopiskeluympäristö ovat kauppahallit. Useimpiin tuotteisiin on kiinnitetty kyltti, jossa on kyseisen kalan tai vihanneksen nimi. Kielen opiskelussa parasta on huomata, että jokainen uusi sana avaa oven paitsi kieleen, myös kokonaan toiseen kulttuuriin!
Eve, viestinnän opintosihteeri
Ensimmäinen kosketukseni kansalaisopistoon oli, kun noin 12-vuotiaana osallistuimme äitini kanssa kotikaupunkimme kansalaisopiston äitilapsi-ruokakurssille. Tästä on tosiaan jo noin 35 vuotta aikaa, mutta mieleen kurssilta on jäänyt herkullinen lihapullakastike, jota teimme myöhemmin yhdessä myös kotona.
Kun ikää karttui, kävimme yhdessä myös erilaisilla tietotekniikan kursseilla, joista on ollut hyötyä sekä työelämässä että omassa arjessakin.
Vantaan aikuisopistossa olen käynyt valokuvauksen ja kuvankäsittelyn kursseja. Niistä on ollut suuresti apua työssäni. Olen käynyt myös erilaisilla luennoilla. Tänä syksynä olen ilmoittautunut Palstan syystyöt-luennolle. Jospa saisin sieltä lisää ideoita omalle palstalleni.
Mervi, kielten suunnittelijaopettaja
Olen harrastanut kansalaisopistossa tanssia ja joogaa sekä käynyt ruotsin kurssilla. Tanssikurssilta muistan erityisesti ihanan opettajamme Niinan aurinkoisuuden ja energisyyden, jonka avulla ikävämpikin päivä muuttui nauruksi. Myös muut kurssilaiset ja heidän intonsa ja heittäytymisensä jäivät elävästi mieleen. Monella oli leveä hymy kasvoillaan koko tunnin ajan. Jooga oli ihana rauhoittumisen hetki lempeän ja kohtaavan Mirja-opettajan kanssa. Jokainen sai tulla tilaan omana itsenään ja tehdä juuri omannäköisen harjoituksen.
Ruotsin keskustelukurssi jännitti minua, kieltenopettajaa, yllättävänkin paljon. Oma kouluruotsi oli pahasti ruosteessa, ja halusin palauttaa sitä mieleen. Opettaja olikin lämmin ja ihana ja sai meidät heti rentoutumaan. Ei haitannut yhtään, jos teki virheitä!
Seuraavaksi haluaisin opiskella ainakin japania.
Inka, kotitalouden suunnittelijaopettaja
Olen saanut kansalaisopistoista harrastusmahdollisuuksia lapsesta saakka. Tutuksi tulivat silloin mm. kuvataide- ja savityötunnit, tanssi ja teatteri. Aikuisena olen jatkanut taideharrastuksia epäsäännöllisen säännöllisesti, silloin kun sattuu huvittamaan.
Yksi elämän käännekohdista tapahtui noin 10 vuotta sitten, kun päätin tämmöisestä hetken huvituksesta ja mielijohteesta mennä Vantaan aikuisopiston stand up -kurssille, jonka opettaja oli koomikko Ida Grönlund. Kurssi kesti vain pari päivää, mutta Ida oli kannustava opettaja, joka rohkaisi esiintymään ja antoi kipinän tekemiselle. Laji vei mennessään ja avasi yllättäviäkin ovia, esimerkiksi kustantamoihin, tv-tuotantoihin ja isoihin teatterisaleihin. Väitän, että tämän viikonloppukurssin pohjalta komiikasta, kirjoittamisesta sekä stand upin opettamisesta tuli itselleni toinen ammatti.
Heli, puutarhan ja hyvinvoinnin suunnittelijaopettaja
Ensikosketuksen kansalaisopistotoimintaan olen saanut täytettyäni 16 vuotta (siis jo hetkinen sitten…) ja päästyäni vihdoinkin osallistumaan keramiikkakurssille. Tuolloin puhuttiin savitöistä eikä keramiikasta, mutta termistä viis, savi ja sen muotoilu veivät kerralla mennessään. Innostuin asiasta niin, että kävin useita vuosia savitöissä, mikä herätti kummastusta, mutta ehkä hienoista ihailuakin kaveripiirissä. Kippoja, kuppeja ja ennen kaikkea erilaisia lintuja syntyi lukemattomia. Jossain vaiheessa vähän myöhemmin kävin myös kukkasidonnan kursseilla, ja niistäkin jäi aikamoinen kipinä matkalle mukaan.
Lopulta kaikenlainen käsin tekeminen muodostui ammatiksi; tekstiilisuunnittelijan opinnot eivät tähdänneet opetustehtäviin, mutta jossain vaiheessa suoritin kuitenkin pedagogiset opinnot ja vielä taiteen perusopettajan opinnotkin ja aika pian sen jälkeen aloitinkin tuntiopettajana kansalaisopistossa. Matkan varrella suunnittelualueeni on muuttunut puutarhuriopintojen myötä käsitöistä puutarhaan ja hyvinvointiin, ja koen vahvasti, että niin käsityöhön kuin puutarhaankin liittyvät aineet tuottavat kaikki kokonaisvaltaisesti hyvinvointia.
Liikuntaa, luentoja ja kaikenlaisia omaan työhön liittyviä kursseja on valikoitunut opiston tarjonnasta matkan varrella, tavoitteena vielä joskus ehtiä elvyttämään ruostunutta ranskan kielen taitoa!
Heli-Kaarina, koulutuspäällikkö
Kun minusta vuosia sitten tuli lasteni koulun Hem och skola-yhdistyksen puheenjohtaja, halusin varmistaa, että kokouspapereihin ym. tulisi parasta mahdollista kieltä, joten kävin kurssin nimeltä Skriv bättre svenska.
Nyt olen aloittanut venäjän opinnot, mistä tulikin mieheni ja minun yhteinen harrastus.
Johanna, hankekoordinaattori
Ensimmäisen opistokurssini kävin jo parikymppisenä, minkä jälkeen opinnoissa oli pitkä tauko. Vuonna 2013 aloin kuitenkin opiskella valokuvausta tosissani, ja siitä lähtien osallistuin vuosien ajan kymmenille kursseille!
Olen käynyt lukemattomilla valokuvaus-, kuvankäsittely-, tietotekniikka-, some- ja verkkokursseilla. Joskus minulta on jopa kysytty, enkö jo osaa valokuvata tarpeeksi hyvin! Tärkeintä ei kuitenkaan ole koskaan ollut pelkästään taitojen kartuttaminen. Kyse on ennen kaikkea uuden oppimisesta, joka on mielestäni elämän suola, mutta myös kurssien sosiaalisesta puolesta: uusista ja vanhoista ystävistä, mukavista ja tutuista opettajista sekä uusista virikkeistä ja ideoista.
Monet valokuvaajat osallistuvat kursseille vuodesta toiseen, ja vähitellen kurssikavereista tulee ystäviä. Samoin osasta opettajia tulee tuttuja, ja ympärille muodostuu yhteisö, josta löytyy aina seuraa kuvausretkille, näyttelyihin tai muihin tapahtumiin. Usein tapaammekin myös opiston ulkopuolella.
Mottoni on aina ollut, että kurssilla täytyy olla kivaa! Minulla oli opistokursseilla niin kivaa, että päädyin lopulta itsekin opettajaksi. Ajatukseni on silti edelleen sama: kurssilla pitää viihtyä ja ilmapiirin tulee olla hyvä. Uskon myös, että kurssikavereilta oppii paljon, joten heihin kannattaa tutustua.
Kira, kielten suunnittelijaopettaja
Lapsena en suostunut puhumaan enkä opiskelemaan venäjää, mutta 16-vuotiaana päätin oppia sen ja aloitin opinnot silloisen Vantaan työväenopiston kurssilla yhdessä äitini kanssa. Opistossa sain kielen oppimisen ohella tilaisuuden harjoitella elämää osana aikuisten ryhmää ja opin ottamaan itse vastuun omasta vapaaehtoisesta opiskelustani. Lisäksi ryhmäläisten tarinat työelämän kokemuksista kasvattivat motivaatiotani ja opiskelin myös todella paljon itsenäisesti. Vaikka opiskelin hyvin tavoitteellisesti, lukiolaisena nautin myös siitä, että täällä opiskellessa en kokenut minkäänlaisia suorituspaineita. Opiskeltuani venäjää viisi vuotta opiston kursseilla suuri unelmani toteutui, kun läpäisin Helsingin yliopiston venäjän kielen pääsykokeen – ja unelmani toteutui silloinkin, kun pääsin juuri tänne sitä opettamaan.
Se oppimisen ilo ja yhteisöllisyyden kokemus, mitä koin opiston kurssilla, teki tästä minulle erityisen rakkaan paikkaan. Vuosikymmenien varrella olen harrastanut täällä myös piirustusta ja maalausta, kirjoittamista, hatha- ja kundaliinijoogaa sekä useita eri kieliä. Viimeisimpänä ukrainaa, jonka alkeiskurssin päätin käydä voidakseni vastata opiskelijoiden kysymyksiin sen yhtäläisyyksistä ja eroista venäjän kieleen, mutta joka lumosikin minut erilaisuudellaan niin, että lopulta halusin ukrainasta itselleni myös uuden opetettavan kielen ja suoritin siitäkin yliopiston opinnot. Kielen kiemuroiden parissa vietetty aika saa minut tuntemaan onnea ja unohtamaan hetkeksi ajan, paikan ja arjen murheet.
Kursseilta olen saanut myös samoista asioista kiinnostuneita ystäviä, joiden kanssa olemme yhdessä käyneet syömässä, tapahtumissa ja jopa järjestäneet oman opintopiirinkin kesällä!
Tänä syksynä aion jatkaa maalausharrastustani, joka yli 30 vuotta sitten jäi odottamaan kiireettömämpää elämänvaihetta. Sopivaa hetkeä ei ole tullut, mutta lopulta ymmärsin, että aikaa ei ole loputtomasti enkä enää voi odotella unelmaani tarttumista…!!!
Tutustu syksyn kurssitarjontaamme ja ilmoittaudu mukaan:
Liikunta, terveys ja hyvinvointi, Koti ja puutarha, luonto ja ympäristö, Kotitalous, Käsityö, Ihminen, yhteiskunta ja kulttuuri, Musiikki, Kirjallisuus, teatteri ja äidinkieli, Kuvataide ja valokuvaus, Media ja tietotekniikka, Kielet