Kirjoittamisen polulla - Elina Lahden matka harrastajasta opettajaksi
Elina Lahti on sanataideohjaaja ja luovan kirjoittamisen tuntiopettaja, jonka oma polku kirjoittamisen pariin alkoi jo lapsuudessa ja syveni vuosien varrella opintojen ja ohjaustyön myötä. Tästä uratarinasta voit lukea hänen työstään, joka on yhdistelmä luovuutta, suunnittelua ja opiskelijoiden tarinoiden tukemista.
Olen sanataideohjaaja Elina Lahti ja toimin luovan kirjoittamisen tuntiopettajana. Syntyperäisenä stadilaisena olen kutakuinkin kotiseuduillani. Asun nimittäin Vantaalla Myyrmäessä. Kävin Turun yliopistossa suorittamassa kanditutkinnon kulttuurihistoriasta, gradu sen sijaan jäi aikoinaan kesken.
Lukeminen on kaikkein pitkäaikaisin harrastukseni, ja minulle luettiin paljon, kun en vielä itse osannut. Muistan kenties kuusivuotiaana kirjoittaneeni kirjoituskoneella tarinaa muinaisesta faaraosta, mutta en osannut vielä oikeasti kirjoittaa, joten siitä tuskin saisi selvää. Tarina eli silti päässäni, kun loin sitä paperille.
Opintojen kautta uuteen suuntaan
Elämä vei mukanaan, joten ryhdyin harrastamaan kirjoittamista tosissaan vasta kesällä 2006, kun kävin luovan kirjoittamisen peruskurssin silloisessa Oriveden opistossa. Sen jälkeen olen käynyt myös useamman kurssin Vantaan Aikuisopistossa.
Aikuisopistolla opettajani Johanna Latvala sanoi, että voisin itsekin ryhtyä opettamaan kirjoittamista, ja siitä tuli käänteentekevä hetki. En ollut aiemmin ajatellut, että minulla olisi oikeasti mahdollisuuksia työllistyä kirjallisuusalalle. Ainut henkilö, joka suvussani on työskennellyt millään tavoin taiteen parissa, on isäni serkku, joka sivutöinään opetti posliininmaalausta paikallisessa kansalaisopistossa.
Vuonna 2014 hakeuduin opiskelemaan kirjoittamista Työväen Akatemiaan. Siellä oli tarjolla kolmivuotinen, päätoiminen linja, jonka aikana suoritin kirjoittamisen perus- ja aineopinnot Jyväskylän avoimeen yliopistoon, sekä kirjallisuustieteen perusopinnot. Kirjoittamisen aineopintoihin kuului kurssi kirjoittamisen opettamisesta. Lisäksi Akatemian omiin opintoihin sai valita opetusharjoittelun. Suoritin sen keväällä 2017 Vantaan Aikuisopistossa, jonne opettajani Miia Toivion avustuksella suunnittelin kurssin Varustepakkaus tarinankertojalle.
Kurssien rakentaja
Heti syyskaudella 2017 sain todeta, miten epävarmaa tuntiopettajan työ voi olla, koska ensimmäiselle itsenäisesti suunnittelemalleni kurssilleni ei tullut riittävästi ilmoittautuneita. Ryhdyin tekemään kurssikonseptiin muutoksia, joiden myötä se toteutuikin keväällä 2018. Juttelin tauolla opiskelijoitten kanssa, ja yksi heistä harmitteli, miten kotona ei koskaan saa aikaiseksi kirjoittaa. Siitä lähti idea kurssiini Kirjoituspaja.
Kurssien ideointi, suunnittelu ja muokkaaminen on sitä ”näkymätöntä” työtä, jota suoritan kotona. Yksikään kursseistani ei ole enää samanlainen kuin ensimmäisellä kerralla, koska muokkaan niitä eteenpäin paitsi palautteen pohjalta, myös sen perusteella, mitä havainnoin oppituntien aikana. Kurssien konkreettisena runkona toimivat esitysdiat.
Kirjoituspajaa ja Etäkirjoituspajaa varten ideoin harjoituksia, jotka voisivat viedä romaanikäsikirjoituksen juonta eteenpäin. Näiden harjoitusten täytyy sopia kaikkiin genreihin, joten ideointi ja ohjeistuksen kirjoittaminen haastavat omaa luovuuttani. Lisäksi luen Kirjoituspajaan opiskelijoitten tekstikatkelmia ja kirjoitan niistä palautteita. Osa työtäni on myös viestiä opiskelijoille ja lähettää tervetulokirjeitä. Tarpeen mukaan markkinoin kursseja sosiaalisessa mediassa, kerään materiaalia harjoituksiin, kartutan kurssien oheismateriaalia, ja perehdyn kirjallisuuteen.
Sanataide osana elämäntapaa
Helmet-lukuhaasteeseen osallistuminen auttaa minua lukemaan monipuolisesti. Lukeminen yhdistää työn ja huvin. Näen työni enemmänkin osana kirjallista elämäntapaa. Sen toinen puoli on oman taiteeni luominen, eli oma kirjoittamiseni. Opiskelijani tietävät massiivisen tiiliskiven historiallista fiktiota, mutta Street Art Vantaa -kollektiivin kutsumana kirjoitin runonsäkeitä Myyrmäen aseman hahmojen repliikeiksi osana Myyrmäen katutaidetriennaalia elokuussa 2024, ja toisinaan juonnan lavarunotilaisuuksia. Toimin lisäksi nyt vuonna 2025 Vantaan Kirjoittajat ry:n puheenjohtajana.
Opiskelijoiden äärellä
Opetustyössä parasta ovat opiskelijat ja heidän tekstinsä. Ehkä tämä kuulostaa kliseeltä, mutta minulle se on erittäin totta. Kaikki ovat niin selkeästi yksilöitä – yhtä lailla opiskelijat kuin tekstit. Opin jokaisesta kohtaamisesta, ja ohjaustyö opettaa minulle myös kirjoittamisesta. Oma tekeminen, opettaminen ja lukeminen kulkevat kaikki käsi kädessä. Kirjoittajaopiskelijat ovat yhtä aikaa opiskelijoita ja vertaisia, kirjoittajia kuten minäkin, vaikka me jokainen kuljemme omaa polkuamme.